Udmurtia

Eva Alkula ja Hannu Saha avasivat kantelekilpailun Tampereella 3.6.2009

Eva Alkula ja Hannu Saha avasivat kantelekilpailun Tampereella 3.6.2009

Kanteleliiton puheenjohtaja, kanteletaiteilija Eva Alkula toivotti osanottajat ja yleisön tervetulleeksi kaikkien aikojen suurimpiin kantelekilpailuihin – avajaiset pidettiin tänään 3.6. Tampereen konservatiorion Pyynikkisalissa. Toisena kilpailun avaajana toimi tuomariston puheenjohtaja Hannu Saha, joka pohti avaussanoissaan sitä suurta muutosta, minkä kantele on kokenut.

Avajaiset vietettiin musiikin merkeissä – Eija Kankaanranta avustajineen soitti Electric Exploration konsertissa.

Eija Kankaanranta ja Uusinta-kvintetti konsertin jälkeisissä tunnelmissa Tampereella.

Eija Kankaanranta ja Uusinta-kvintetti konsertin jälkeisissä tunnelmissa Tampereella.

Huomenna 4.6.2009 alkaa varsinainen kilpailu, ensimmäiset kilpailusuoritukset kuullaan klo 10.00.

Kilpailupaikalla Tampereen konservatoriolla, Frans Emil Sillanpäänkatu 9, on kilpailuesitysten lisäksi myös soitinrakentajien esittelyhuoneita, myyntipiste sekä ’Kanteleen kielin’ -näyttely. Näyttelyssä nähdään Timo Väänäsen valokuvia, jotka on otettu kanteleaiheisen radioateljeeohjelman tekemisen aikana mm. Udmurtiassa, Mikkelissä ja Moskovassa.

Herman Rechberger & co

Väinämöisen maisemat, Vantaan maatalousmuseo, Nybackankuja 2

Kuvitelkaa hetkeksi olevanne Väinämöisen juhlissa. Hänelle on tullut muusikkovieraita Romaniasta, Unkarista, Venäjältä, Mordvan ja Udmurtien alueelta, jopa kaukaisesta Kiinasta ja Afrikasta. Kaikki ovat tuoneet omat soittimensa mukanaan. Sankarimme tarinoi paikoista, joissa on käynyt, kokemuksistaan, Ainosta, Sammon ihmeellisestä koneistosta. Lopuksi juhlaväki yhtyy iloiseen monikulttuuriseen loppusoittoon.

Ohjelma

  1. Kanteleen synty
  2. Tähtitaivas
  3. Aino
  4. Väinämöisen ”Kuutamoserenaadi”
  5. Metro Manalaan
  6. Sammon koneisto
  7. Väinämöisen kansainvälinen orkesteri
  8. Loppusoitto

Esiintyjät: Eija Kankaanranta, Mervi Yli-Vainio, Emma Kuntsi, Olga Šiškina, Herman Rechberger, Vantaan ja Keskisen Uudenmaan musiikkiopistojen oppilaat.

Krez, udmurtialainen kantele, oli esillä Etnosoi!-festivaaleilla, sillä Sergei Kungurov konsertoi, esitelmöi ja opetti. Hän on toimii Iževskissä Udmurtian yliopistossa kansanmusiikin osaston johtajana ja soittaa monia soittimia.

Sergei oli myös esillä Helsingin Kirjasto10:ssä olleessa valokuvanäyttelyssä Etnosoi!:n ohjelmassa. Valokuvanäyttelyssä oli esillä Timo Väänäsen ottamia kuvia Kanteleen kielin -radioateljeeohjelman matkoilta. Lue loppuun

Viime lokakuun Kantele-festivaaleilla Petroskoissa esiintyi kuuden naisen Guždor-yhtye, joka soitti udmurtien kanteletta eli kreziä. Soitin ehti kadota täysin, mutta on nyt kokenut uudelleen tulemisen ja se tunnetaan jälleen udmurtien perinteisenä soittimena.

Guždor (Гуждор) -yhtyettä johtava Jelena Balt kertoo, ettei tiennyt krez-soittimesta mitään, kun aloitti sen soittamisen. Krezistä oli muutama kuva, jonka perusteella tehtiin pari soitinta. Tietoa siitä, miten ja mitä soittimella oli soitettu, hänellä ei ollut. ”Minulle annettiin soitin ja pyydettiin, että tutkisin ja tutustuisin siihen. Mitään pohjatietoja ei oikeastaan ollut. Niinpä pidinkin soitinta aluksi ylösalaisin! Onneksi myöhemmin tapasin yliopistolla erään luennoitsijan, jolta sain tietää, miten soitinta pidetään.” Krez oli 1700-luvulla vielä paikoin jokaisessa talossa ja jokaisella perheen jäsenellä oli oma soitin. Kun lapsi syntyi suvun vanhimmat rakensivat hänelle oman soittimen. Kun ihminen kuoli, laitettiin hänen krezinsä pois eikä sitä enää käytetty. ”Soitin liittyy šamanistiseen perinteeseen ja luonnonuskontoon”, kertoo Jelena Balt. ”Soitin johdatti soittajan ja kuulijat transsiin, eräänlaiseen hypnoosiin.” Kun alue käännytettiin kristinuskoon alkoi oma perinne vähitellen kadota. ”Erityisesti neuvostoaikana oma perinteemme oli ahtaalla ja mm. krez katosi käytöstä täysin”, kertoo Jelena.

Lue loppuun

lakkarasia

Venäläisten kansantarujen eli bylinoiden sankareita on usein kuvattu kanteleensoittajiksi. Kantele oli kansanrunouden ja kirkollisten kuvausten perusteella myös muinaisten venäläisten kiertävien soittajien ja hovimuusikoiden ns. skomorohien yksi tärkeimmistä soittimista. Venäjänkielellä kantele on гусли eli gusli.

Itämeren kanteleet

Vanhimmat todisteet kanteleista on saatu Novgorodin arkeologisista kaivauksista. Vladimir Povetkin ja muinaismusiikin instituutin tutkijat ovat rekonstruoineet 900–1400 luvuilta mm. erilaisia kanteleita. Pohjois- ja luoteisvenäläiset ovat soittaneet kanteletta jo ainakin 1000 vuotta.

Pietarilaiset tutkijat löysivät Anatolij Mehnetsovin johdolla vuosina 1984–1990 Pihkovan, Novgorodin ja Tverin alueilta 150 venäläisen kanteleen soittajaa ja soitinta. Osa löydetyistä pienkanteleista on valmistettu kovertamalla. Tutkimustyö jatkuu nykyisin Kansanperinteen Instituutissa Pietarissa.

Erikielisillä nimillään Itämeren psalttereihin kuuluvat suomalainen ja karjalainen kantele, vepsäläinen kandel l. stribunik, vatjalainen, inkeriläinen ja virolainen kannel, liiviläinen kandla, latvialainen kokle l. kokles, liettualainen kanklės ja venäläinen гусли крыловидные, г. звончатые (siipimäinen eli helisevä kantele). Suomen kielellä kaikki nämä soittimet ovat kanteleita. Samalla perusteella sanomme kitara emmekä guitar, gitara tms.

Venäläisiä kanteleita on monenlaisia

Rakenne-, kehityshistoria- ja soittotapaerojen perusteella voidaan venäläiset kanteleet jakaa seuraaviin ryhmiin:

 

  1. Siipimäiset l. helisevät kanteleet (гусли крыловидные, г. звончатые)siipikantele2
  2. Pöytämäiset l. neliskulmaiset kanteleet (гусли прямоугольные, г. столовыдные)
    • Sorminsoitettava pöytäkantele (гусли щипковые)
    • Klaviatuurikoneistolla varustettu autoharppumainen pöytäkantele (гусли клавишные)poytakantele
  3. Kypärämäiset l. pienet näppäillen soitettavat l. Volgan alueen kanteleet (гусли шлемовыдные, г. портативные)kyparakantele
  4. Novgorodin ym. kaivauksista löytyneet käsiaukolliset kanteleet (гусли с отверстиямы для рук от раскопах Новгорода и.т.д.)

 novgorodin-kantele

Vasilij Andrejev

andrejev

Vasilij Andrejev (1861–1918) ja balalaikka. (Kuva: Dahlblomin kokoelma)

Kanteleet ovat kehittyneet muiden venäläisten kielisoittimien kanssa rinnakkain ja toistensa kehityshistorioihin liittyen. Kansansoittimia on kehitetty erityisesti orkesterisoittoa ajatellen. Kehitysprosessin keskeinen henkilö on Vasilij Andrejev (1861–1918). Andrejev oli aatelinen, sivistynyt, kielitaitoinen ja musiikillinen lahjakkuus. Konservatorion viuluopintojen ohella hän soitti monia muita soittimia. Useat hänen työtovereistaan olivat saaneet koulutuksen konservatoriossa. Andrejevin tavoitteena oli kansansoittimien korottaminen akateemiselle tasolle ja “salonkikelpoisiksi”. Niinpä esim. esiintymisasuna Andrejevilla ja hänen muusikoillaan oli aina frakki.

Venäläisen kansansoitinorkesterin syntymävuotena pidetään vuotta 1888. Pietarissa esiintyi silloin ensi kerran “ryhmä balalaikan ystäviä” Vasilij Andrejevin johdolla. Myöhemmin Andrejev perusti kehitetyistä kansansoittimista Isovenäläisten soittimien orkesterin (Великорусский оркестр). Nimi viittaa siihen, että kaikki orkesterin soittimet olivat Venäjän keski- ja pohjoisosista muinaisen Moskovan valtion alueelta. Soittimistoon vakiintuivat erikokoiset balalaikat, domrat ja pöytäkanteleet.

Andrejevin ansiosta armeijan esikuntaan perustettiin erillinen kansansoittimien opetuksen osasto. Andrejev nimitettiin Kaartin joukkojen kansanmusiikin opetuksen johtajaksi (Заведующий преподаванием народной музыки в войсках гвардии). Joukko-osastoissa aloitettiin balalaikan, domran ja kanteleen opetus. Kotiutettavien sotilaiden myötä kansansoittimet levisivät eri puolelle Venäjää. Näin toteutui Andrejevin toinen tärkeä tavoite – kansansoittimien luovuttaminen takaisin kansalle kehitettyinä.

smolenskij

Armeijan esikuntaan Pietarissa perustettiin kansansoittimien opetuksen osasto ja kanteleen ensimmäiseksi soitonopettajaksi ryhtyi Andrejevin suosituksesta Osip Smolenskij (1872–1920). (Kuva: Dahlblomin kokoelma)

Andrejevin esikuvan mukaisia orkestereita perustettiin ympäri maailmaa. Helsingin Balalaikkaorkesteri on perustettu vuonna 1910. Se on Pietarilaisen Andrejeville nimetyn orkesterin jälkeen maailman toiseksi vanhin toimiva venäläinen kansansoitinorkesteri. Orkesterilla on siipimäinen kantele ja klaviatuurikoneistolla varustettu pöytäkantele.

Suomalaisen konserttikanteleen kehittäjä Paul Salminen (1887–1949) syntyi Pietarissa. Hän ehti työskennellä siellä nuorena muusikkona samaan aikaan kuin Vasilj Andrejev konsertoi orkesterinsa kanssa. Salmisen aikaan oli Pietarissa jo muitakin kansansoitinorkestereita. Varsinkin kromaattinen pöytäkantele lienee tehnyt suuren ja kauaskantoisen vaikutuksen Salmiseen.

Venäläiset siipimäiset kanteleet

Venäläisessä siipimäisessä kanteleessa on yleisimmin “vain” 15-kieltä, koska se on kehittynyt suoraan koverretusta kanteleesta ilman talonpoikaiskantele- l. lautakantelevaihetta. Soittimessa on haluttu säilyttää vanhasta kanteleesta kaikki oleellinen, kuten muoto, kielten viuhkamaisuus ja soittaminen lyhyeltä sivulta yhdysasentoisesti. Sama näkökulma on ollut myöhemmin myös kehitettäessä itäkarjalaista, latvialaista ja liettualaista kanteletta. Kielikohtaiset hyvin toimivat sävelvaihtajat venäläiselle kanteleelle on kehitetty vasta viime vuosikymmeninä. Niiden ansiosta soitin on vakiintumassa yhä useampaan kansansoitinorkesteriin.

Siipimäistä kanteletta pidetään poikittain sylissä pienkanteleista tutulla tavalla. Sitä soitetaan yleisimmin plektralla sulkutyylillä. Plektroja vaihdetaan tarvittavan äänensävyn mukaisesti. Tremololla on tärkeä osuus samoin kuin domran soitossa. Kanteleensoittajat olivatkin usein domran soittajia. Nykyään ammattilaisten soitto on sekatyyliä, jossa tremolon ja sulkutyylin ohella soitetaan myös näppäillen sormilla vapaita kieliä.

Siipimäistä kanteletta voi sen diatonisuudesta huolimatta opiskella myös pääsoittimena useissa oppilaitoksissa. Kanteleilla soitetaan monenlaista musiikkia. Andrejeville nimetyn Leningradin radion ja television kansansoitinorkesterin solistikanteleensoittaja oli Valerij Tihov (1924–1991). Hänen virtuositeettinsa innoittamana sävelsivät mm. Efim Sirotkin, Jurij Šišakov ja Boris Kravčenko kanteleelle laajamittaisiakin teoksia. Uudesta musiikista mainittakoon Konstantin Šahanovin sävellyksistä Kelttiläinen sarja alttokanteleelle ja orkesterille sekä Martti Pokelan sävellykset venäläiselle kanteleelle hänen uudella levyllään Improsette.

Kanteleokestereita on mm. Leningradissa, Luoteis-Venäjän kaupungeissa ja Moskovassa. Orkestereissa on erikokoisia kanteleita, kansanomaisia puhaltimia, harmonikkoja ja lyömäsoittimia sekä usein basso- ja kontrabassobalalaikka. Moskovalaisessa Kupina -orkesterissa on 15–22 kielisiä kanteleita. Yhtyeen taiteellinen johtaja Ljubov Žuk on julkaissut koulun 17-kieliselle kanteleelle. Žuk toimii professorina ja opettajana mm. Gnessinien Akatemiassa.

Pöytäkanteleet

poytakantele2

1800-luvun diatoninen pöytäkantele Pietarista. Soitin on nykyään Šeremetjevin palatsin musiikin museossa Pietarissa. (Kuva: Kari Dahlblom)

Vasilij Andrejev elvytti pöytäkanteleen 1900-luvun alussa ja liitti sen isovenäläisten soittimien orkesteriinsa. Vanhassa kromaattisessa pöytäkanteleessa olivat kielet kahdessa tasossa samoin kuin Elias Lönnrotin ja Viktor Gudkovin kanteleissa. Vuonna 1914 Andrejevin työtoveri Nikolaj Fomin kehitti pöytäkanteleeseen autoharpun tapaan toimivan klaviatuurikoneiston. Tämä kanteletyyppi liitettiin Andrejevin orkesteriin toiseksi pöytäkanteleeksi. Molempia pöytäkanteleita soitetaan Paul Salmisen suurkanteleen tapaan pitkät kielet soittajaa lähinnä.

Volgan alueen kanteleet

Kaikkien Volgan alueiden kanteleiden soittaminen tapahtuu suomalaisen kanteleen tapaan sormilla näppäillen lyhyet kielet soittajaa lähinnä. Volgan alueen soittimilla on omat nimensä ja historiansa eri kansoilla. Kanteleita ovat mm. vuori-marien kärš, niitty-marien kysle, udmurtien krjez tai kurez, čuvašien kjosle, Kozmodemjanskin čuvašien kjusle, Belebejevskin čuvašien kysle sekä tataarien guslja, keslja tai göslja. Soitinrakentaja Sergej Kungurov on kehittänyt udmurtien krjez-soitttimesta soitinperheen eli priman, alton ja basson.

Volgan alueen kanteleita valmistettiin paljon 1890-luvulla. Valtava määrä Kazanin čuvašien kanteleita ilmestyi venäläisille kazanilaisen Kystlerin kaupan välityksellä. Vuori-marilaiset käsityöläiset valmistivat paljon soittimia myyntiin mm. Nižnyj Novgorodin ja Uralin markkinoille. Vasilij Andrejevin mukaan niitä kutsuttiin čuvašien l. simbirskien kanteleiksi (чувашские, симбирские гусли.)

Vasilij Andrejevin orkesterissa Volgan alueen kantele oli vain kokeilua. Vakituisina soittimina niitä oli ennen toista maailmansotaa Moskovassa Grigorij Ljubimovin nelikielisten domrien valtion akateemisessa orkesterissa. Ljubimovin kromaattiset kanteleet on unohdettu eikä niistä tiedetä juuri mitään. Moskovalainen kanteleensoittaja Dmitrij Lokšin suunnitteli toisen maailmansodan jälkeen 19–23 kieliset diatoniset kanteleet ja 48-kielisen kromaattisen kanteleen, jossa kielet menevät ristiin virolaisen konserttikanteleen tapaan. Ljubov Basurmanova ja Tatjana Rokitjanskaja ovat laatineet Lokšin malliselle kanteleille oppikirjan.

Lopuksi

Volgan alueen kanteleiden suhde Itämeren kanteleisiin on vieläkin tutkimatta. Pitkät etäisyydet ja taloudelliset rajat ovat hidastaneet yhteistyötä Volgan alueen kansojen soitintutkijoiden kanssa.

Yhteistyö venäläisten kanteleensoittajien kanssa on vasta alussa. Nuoren taitavan kantelevirtuoosin Olga Šiškinan konsertti 30.9. yhdessä Sibelius-Akatemian kanteleensoittajien kanssa oli onnistunut. Toivottavasti konserteissa tullaan useamminkin kuulemaan balttilaisia, karjalaisia ja venäläisiä kanteleensoittajia. 

Lähdekirjallisuutta

  • АКУЛОВИЧ, Виктор, Ильич, 2001: Н. И. Привалов: Страницы биографии, Андреевские вечера, К 140 летию со дня рождения Василия Васиьевича Андреева, Материалы научно-практической конферечции В. В. Андреев: Традиции, современность и перспективы, СанктПетербург. – Artikkeli Privalovista
  • ГАЛАЙСКАЯ, Р., В., 1980: Опит исследования древнерусских гуслей в сязы с финноугорской проблематикойj, в книге RYYTEL, Ingrid, 1980: Soomeugriste rahvamuusika ja naaberkultuurid, Eesti raamat, Tallinn. – Artikkeli kanteleista
  • ИМХАНИЦКИЙ, Михаил Иосифович, 1987: У истоков русской народной оркестровой культуры, Музыка, Москва. – Kirja venäläisten kansansoitinorkestereiden historiasta
  • ИМХАНИЦКИЙ, Михаил Иосифович, 2002: История испольнительство на русских народных инструментов, Издательство РАМ им. Гнесиных, Москва. ISBN 5-8269-0032-6 – Kirja kansansoittimien historiasta
  • МАКСИМОВ, Евгений, Иванович, 1983: Оркестры и ансамбли русских народных инструментов, Соетский композитор, Москва. – Kirja venäläisistä kansansoitinorkestereista ja -yhtyeistä
  • МЕХНЕЦОВ, Анатолий, Михаилович, 2003: Гусли русский народный музыкальный инструмент, каталог выставки, коллекция музыкальных инструментов музея музыки в шереметевском дворце, Санкт-Петербург. – Kirja Šeremetjevin palatsin musiikin museon kanteleista
  • НИКИФОРОВ, Петр, Никифорович, 1959: Марийские народные музыкальные инструменты, Йошкар-Ола – Kirja marilaisista kansansoittimista
  • ПОВЕТКИН, Владимир, Иванович, 1982: Новгородские гусли и гудки, В книге КОЛЧИНА, Б., А., ЯНИНА, В., Л., Новгородский сборник, 50 лет раскопок Новгорода, 295-321. Москва. – Artikkeli Novgorodin kaivauksien kanteleista ja gudok-soittimista
  • ФАМИНЦЫН, Александр, Сергеевич, 1889: Скоморохи на Руси. 1890: Гусли Русский народный музыкальный инструмент. 1891: Домра и сродные ей музыкальные инструменти руссково народа. Алетейя, Санкт-Петербург 1995. ISBN 5-88756-001-07 – Kirjat skomoroheista, kanteleesta ja domrasta
  • ТЫНУРИСТ, Игор, 2002: Эстонский цитрообразный каннель в качестве русского народново инструмента. В книге Финно-угры и соседы: Проблемы этчокультурного взаимодеиствия балтийском и баренцебом регионах, Сборник научных трудов, Rоссийкий Этчографический музей, Санкт-Петербург. – Artikkeli virolaisista sitrankaltaisista kanteleista venäläisinä kansansoittimina

Koulut

  • БАСУРМАНОВА, Любовь, РОКИТЯНСКАЯ, Татьяна, 2005: Гусли, групповое и индивидуальное обучение, «Каждый ребенок музыкант!», Москва. ISBN 5-98808-003-0 – Basurmanovan ja Rokitjanskajan kantelekoulu.
  • ЖУК, Любовь, Яковлевна, 1998: Искусство игры на гуслях, Минкульт,Росийская академия музыки имени гнесиных, ассосиация «классическое часледие», Москва. ISBN 5-8269-0001-6 – Žukin kantelekoulu.

Suomenkielisiä lähteitä

  • DAHLBLOM, Kari, 1982:  Venäläisen kansansoitinorkesterin soittimet, Kansansmusiikki 3/1982
  • DAHLBLOM, Kari, 1994: Gusli – venäläinen kantele, Uusi Kansanmusiikki 5/1994
  • KOLEHMAINEN, Ilkka, 1987: Vanha suomalainen kantele. Mitä siitä tiedetään, mitä ei? Viis-kielinen 4/1987
  • NIEMINEN, Rauno, 2003: Novgorodin kantele, Friiti 6/2003
  • VÄISÄNEN, A. O. 1945–46: Satko, venäläinen muinaisruno. Selvityksiä Satko-runoon, Kalevalaseuran vuosikirja 25–26, WSOY, Porvoo, Helsinki.

teksti: Kari Dahlblom

Kantele 3/2006

Suomalais-ugrilainen seminaari Järvenpäässä

Tuusulan kirkossa järjestettiin 21.9.2005 virolainen kansanmusiikkimessu, jossa soivat myös kanteleet. Virolainen Hingekeeled –yhtye yhdistää kansanmusiikin tyylejä kirkkomusiikkiin.

“Minusta kansanmusiikki ja kansantyyli tuo messua lähemmäksi seurakuntalaisia. Jumalanpalveluksessa sanoma on tärkein ja sen pitäisi koskettaa. Siksi olen käyttänyt kansantoisintoja koostamassani ‘Kansanmusiikkimessu Pyhän Kolminaisuuden päivänä’ –kokonaisuudessa”, kertoo virolainen kirkkomuusikko Lea Salusmäe. Hän on opiskellut Viljandin Kulttuuriakatemiassa. “Yhteys eri musiikilajien välillä on ollut koulutuksessa luontevaa, koska Lue loppuun

Arkistot