klarinetti

”Kromaattinen kantele – uusi ulottuvuus kamarimusiikissa?”
25.5.2010 Temppeliaukion kirkko, klo 19.00

Debussy – Lill – Kaila (KE) – Whittall – Ravel

  • Hedi Viisma (kromaattinen kantele)
  • Jaso Sasaki, Maya Egashira (viulu)
  • Riitta Liisa Ristiluoma (alttoviulu)
  • Seeli Toivio (sello)
  • Hanna Kinnunen (huilu)
  • Jaana Ranta (huilu)
  • Mikko Raasakka (klarinetti)
  • Jutta Seppinen (mezzosopraano)
  • Elisabeth Holmertz (sopraano)

Taith (kymrin kieltä, suomeksi matka) on suomalais-walesilainen kansanmusiikkiyhtye.

Taith-yhtye on perustettu 2003. Dylan Fowler ja Timo Väänänen olivat mukana Music from the Northlands -kansanmusiikkiprojektissa 2002 ja päättivät jatkaa yhteistyötä ottaen mukaan myös Fowlerin vaimon Stevensin. Vuonna 2003 yhtyeellä oli ensimmäinen konsertti Cardiffissa Norwegian Churchissä, jonka jälkeen yhtye on äänittänyt ensimmäisen levynsä Taith, Now and Then.

Yhtye on esiintynyt Walesissa, Englannissa, Suomessa ja Italiassa. Radio-ohjelmat yhtyeestä on tehty BBC:ssä Lontoossa ja Yle Radio 1:ssä Helsingissä.

Taith yhdistää jäsentensä sävellyksiä ja sovituksia sekä suomalaiseen ja karjalaiseen että Walesin perinteiseen musiikkiin. Yhtye käyttää improvisaatiota harjoittelun, esittämisen, sovittamisen ja säveltämisen yhtenä välineenä.

LIPPUVARAUKSET:

posti@kulttuurikirkko.net, 050-3649962

Pitskun kulttuurikirkko, Henrikintie 25 A, Helsinki

www.pitskunkulttuurikirkko.net

Asko Hyvärinen, kuva: Maarit Kytöharju, FIMIC

Asko Hyvärinen, kuva: Maarit Kytöharju, FIMIC

Musiikin Aika, Finland Festivals 2009:n vuoden festivaali, soi tänä kesänä 7.–12.7. Viitasaarella teemanaan Muut musiikit länsimaisen taidemusiikin sisällä. Festivaali edustaa Suomen kesässä aikamme musiikkia, ja Viitasaaren kauniissa maisemissa on mahdollisuus virittyä moniin ennen kuulemattomiin ja kokemattomiin musiikillisiin elämyksiin. Kantelemusiikki oli tänä vuonna edustavasti esillä muutamien vuosien tauon jälkeen.

Kantelesävellyksiä on monesti ennenkin kuultu Musiikin Ajassa, ja siellä ovat esiintyneet useat eturivin kantelemuusikoistamme. Ensimmäisen kerran kantele soi festivaalilla vuonna 1989 kahdessa konsertissa ja useassa sävellyksessä. Tuolloin mm. kantaesitettiin Jukka Tiensuun Manaus – aavesonaatti konserttikanteleelle (Aino Meisalmi-Minkkinen) ja Leonid Bashmakovin Kantelekvartetto (Anni Kuusimäki ja jousitrio), molemmat Kanteleliiton tilauksia. Festivaalin 1989 ohjelmakirjassa Harri Suilamo kirjoitti: ”Kantele elää laajenevan ystäväpiirinsä kanssa eräänlaista päänavauksen vaihetta – parhaat ajat ovat vielä ja toivottavasti jatkossakin edessäpäin.”

Nyt, 20 vuotta myöhemmin, voimme ilolla todistaa myönteistä kehityksen suuntaa. Kantele on jo vuosia sitten vakiinnuttanut asemansa nykymusiikissa, ja tänä kesänä sen monet ilmaisumahdollisuudet toteutuivat neljässä eri konsertissa useiden säveltäjien näkemysten välityksellä. Jo avajaiskonsertissa Viitasaaren kirkossa kuultiin kantaesityksenä Harri Suilamon kanteleelle ja japanilaiselle kotolle säveltämä Wasure-gai – Onnade Calligraphy. Nimi Wasure-gai merkitsee ”unohduksen simpukkaa” tai ”simpukankuorta”, johon useinkin viitataan vanhassa japanilaisessa runoudessa. Tällä oli ”kyky tuoda lievitystä suruntäyteiseen kaipuuseen ja ikävään”. Lue loppuun

Ritva Koistinen istuu isänsä Oton sylissä ja näppäilee kanteletta. Rakkaus musiikkiin on jo saanut hänet valtaansa, mutta hän ei voi aavistakaan, että hänen tiensä johtaa lukuisille konserttilavoille ja kanteleopettajaksi Sibelius-Akatemiaan.    

Ritva Koistinen syntyi musiikkia rakastavaan sukuun. Kotona laulettiin paljon ja myös isän kaikki kuusi sisarusta lauloivat. ”Tätini kertoi hiljattain, että isän kotikylällä Outokummun Kuusjärvellä oli kyläkuoro, jossa koko sisarusparvi lauloi. Parhaimmillaan kuorossa oli 30 henkeä ja siinä laulettiin äänissä. Näitä lauluja olemme laulaneet myös monissa sukutapaamisissa. Laulusta kaikki on alkanut”, kertoo Ritva.

Ritva tottui kuulemaan myös Lue loppuun

Jane Ilmola syntyi suomalais-amerikkalaiseen perheeseen Wisconsinissa. Hän innostui äitinsä synnyinmaasta niin paljon, että hakeutui opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan. Monen mutkan kautta hänen tiensä kuljetti Haapavedelle nostamaan kantelepitäjän osaamista uudelle tasolle.  

Haapaveden Mäkirinteen koulun salissa riittää säpinää. Jokilaakson kanteleet on harjoittelemassa yhtyeen ensimmäiselle levylle tulevia kappaleita, joita aletaan äänittää myöhemmin samana päivänä. Sato-levy ilmestyy kesäkuun puolessa välissä.

Lue loppuun

Varhaisimmat tiedot kanteleelle säveltämisestä liittyvät Jean Sibeliukseen (1865–1957) sekä suomalaisiin oopperoihin 1900-luvun alussa. Suomalainen ooppera tukeutui alun perin poikkeuksellisen voimakkaasti kansallisiin aihepiireihin vahvistaen kansallista identiteettiä (Aho 2001). Myös kantele on saanut osansa 1800-luvun lopulla taiteissa vaikuttaneesta kansallisromantiikasta ja karelianismista. Ne ovat värittäneet kanteleelle sävellettyä ja sovitettua ohjelmistoa sekä mielikuvia ja olettamuksia paljonkin.

Kaarle-kuninkaan metsästys

Kuriositeettina kanteleen matkalta säveltäjien kiinnostuksen kohteeksi voidaan mainita ensimmäisenä suomalaisena oopperana pidetty Fredrik Paciuksen Kung Karls jakt, joka kantaesitettiin Helsingissä vuonna 1852 (Koivisto 2006). Pacius muutteli oopperaansa kantaesityksen jälkeen useamman kerran, yhtenä esimerkkinä muutoin ruotsinkieliseen oopperaan lisätty ”kantelesångerskan” suomeksi esittämä laulu. Professori Heikki Laitinen (1990, 18–19) yhdistää tämän Kreeta Haapasalon vuonna 1853 tekemään Helsingin esiintymismatkaan ja oopperan libreton kirjoittaneeseen Zachris Topeliukseen, joka hurmaantui Haapasalon esiintymisistä. Oopperan markkinakohtauksessa lavalla on saattanut myös olla kanteleensoittaja tai sellaista esittävä näyttelijä. Partituurissa ei ole kantelestemmaa, mutta kanteleensoittaja on ehkä ”rämpyttänyt” orkesterin mukana. Musiikissa on kyseisessä kohdassa ¾-tahtilajissa liikkuva tanssisävelmä, jonka harmonia pysyy pitkään D-duurissa. (Jalkanen 2006a.) Eero Koskimies teki vaimolleen Ulla Katajavuorelle konserttikantelesovituksen oopperan päättävästä Hymni Suomelle -sävelmästä. Se on julkaistu Katajavuoren ”Kanteleohjelmistoa I” -nuottivihkossa vuodelta 1963. Koko ooppera on nähtävissä ja kuultavissa Kansallisoopperassa tammi-helmikuussa 2007. Lue loppuun

Tavoitan helsinkiläisen, urbaaneihin teknorytmeihin usein liitetyn Juhani Nuorvalan elokuisena iltana hämäläisen järven rantalaiturilta miettimässä näytelmämusiikkia, jossa hän aikoo käyttää kanteletta. Nuorvalan on viime aikoina saattanut tavoittaa myös harjoittamassa hollantilaista puhallinyhtyettä Amsterdamin Paradiso-teatterissa, suunnittelemassa Tampere Biennalen ohjelmistoa tai viimeistelemässä Andy Warholin elämään liittyvää oopperaa.

Juhani Nuorvalan teosluettelosta löytyy muun muassa Kellarisinfonia kolmine versioineen, kaksi jousikvartettoa, näytelmämusiikkia sekä elektroakustisia teoksia, kuten Pohjoismaisen musiikkipalkintoehdokkuuden saanut Beat Routes. Sen soolosoittimena on Yamaha DTX-midirummut (Lyytikäinen 2006). Kanteletta Nuorvala on käyttänyt sävellyksissään Kolme impromptua klarinetille ja kanteleelle (1995), Toivo (2006) 15-kieliselle kanteleelle ja nauhalle sekä Piae Cantiones Remix (2006) mezzosopraanolle, 15-kieliselle kanteleelle, puhaltimille ja nauhalle.

Lue loppuun

Arkistot