Akilles Ockenström

Viime vuonna tuli esiin melkoinen kanteleharvinaisuus, kun jyväskyläläinen pianonsoitonopettaja Päivi Janhonen etsi kotia perintönä saamalleen kanteleelle.  Janhonen sai kanteleen kymmenen vuotta sitten kuolleelta tädiltään Vilma Lepikolta. Vilma Lepikko asui Toivakassa, lauloi kirkkokuorossa ja soitti kansanmusiikkia omaksi ilokseen. Lepikko esiintyi usein kanteleineen Toivakassa. Kantele on Paul Salmisen, mutta malli oli ennen näkemätön.

Kääntäminen, venyttäminen, lyhentäminen…

Salmisen koneistoilla varustetut kanteleet perustuivat ideaan, jossa diatonisesti viritetyn kielistön jokaista kieltä voidaan ylentää tai alentaa koneiston avulla. Ensimmäinen Salmisen koneisto perustui kielen kääntämiseen ja toinen venyttämiseen. Kolmas tapa, joka oli jo käytössä Salmisen aikaan mm. harpuissa, perustuu kielen soivan pituuden lyhentämiseen. Vaikka Salminen ehkä sai idean harpun mekanismista on hänen koneistonsa täysin erilainen kuin harpussa käytetty mekanismi. Fazerin musiikkiliike markkinoi aluksi Salmisen kannelta nimellä ”Suur- eli harppukantele”.  Kielien kääntämiseen perustuvassa koneistossa samaan akseliin on kiinnitetty 2-3 kieltä. Vipulaitteella käännetään se kieli soittotasolle, jota halutaan soittaa. Tälle koneistolle Salminen sai patentin numero 8748 vuonna 1921. Lue loppuun

”Ainoa, jolla Suomen tasavallassa on kuninkaallinen oikeus olla tunnettu jo pelkältä ristimänimeltään.”

Sopisiko em. luonnehdinta kehenkään 2000-luvun kanneltajaan? Ehkä ei, mutta 1900-luvun alun Suomessa oli Pasi, josta on lukemattomia lehtijuttuja ja tarinoita. 

Pasi (Basilius) Jääskeläinen syntyi 30.5.1869 Haapavedellä. Lukkarin vallaton vekara pantiin kesyttymään Oulun lyseoon, mutta koulunpenkki maistui puulta. Oma ala oli hakusalla. Pasi ennätti olla maatöissä, merimiehenä, tukkilaisena, sähköteknikkona ja saarnamiehenä. Hän suoritti Oulussa lukkari- ja urkuritutkinnon ja toimi Haapavedellä vt. lukkarina, mutta vilkasluonteisena Lue loppuun

”Pehmeän ja miellyttäwän lauluäänensä ohella on kerrassaan suurenmoista kuulla hra Suolahden taiteellista kanteleensoittoa – seikka joka onkin pääasia hra Suolahden esityksissä. Alkusoitot, säestykset, välisoitot jne. ovat sommitellut niin taidokkaasti ja kekseliäästi sowitetut, että täytyy aiwan ihmetellä”, arvioi Savotar -lehti syyskuussa 1911 Olli Suolahden konserttia. 26-vuotiaalla trubaduurilla ja kanteleensoittajalla oli tuolloin takanaan jo kymmeniä levytyksiä ja kymmenkunta vuotta konsertointia eri puolilla Suomea, Ruotsissa ja Amerikassa. Edessä oli tuona aikana ja maamme oloissa varsin poikkeuksellinen ura: laajoja konserttikiertueita ympäri Eurooppaa ja ”kansainvälinen kuuluisuus kanteleensoittajana”. Lue loppuun

Arkistot