12-kielinen

”Jokkaisell o omat kyytisä”, sano Kaukolan muori ko uunilta putos. No, otin muorista vaarin ja valitsin tämän tien. Tai itse asiassa kökkyräisen polun, jolta ei juurakoita, eikä toisaalta myöskään sävähdyttäviä yllätyksiä näytä puuttuvan. Ajattomuuden matka menneeseen on samalla matka nykyisyyteen ja luo valoa matkalle tulevaisuuteen.

Arhippa Perttunen lauloi erään ikiaikaisen järisyttävän kuvauksen soittajan ja soittimen kohtaamisesta:

”Ei se soitto muilla soita
Kun ei soine laatijalla
Vangu vaivan nähnehellä”
Itseltänsä soittajalta
Kyynäl vieri silmältähän,
Toinen toisesta norahti
Häriämmät päätä pääskyn
Itseki metsän emäntä
Kantervoa kuulemahan;
Itseki veen emäntä
Rinnon ruokuhun ajaksen
Kantervoa kuulemahan
Kantervoi kalan evästä” Lue loppuun

_mg_8297Museoiden esineistä on yleensä varsin niukasti tietoa ja kaikki tieto mikä siitä on kirjattu esineen saapuessa museoon on arvokasta. Vanhassa käsinkirjoitetussa esineluettelossa on kantele kirjattu seuraavasti:

252 V Kannel näyttää olevan on yhdestä puusta koverrettu, kansi ainoastaan erikseen liimattu, 12 kielinen, mitat: 59 ½ x 18 x 8½ cm. Kannessa 2 pyöreätä reikää, sivussa 1, väri ruskean keltainen nähtävästi uutena maaliöljyllä voideltu. Ilomantsi Nimism. H. Istala vaihdettu plootulla.

Nurmeksen Museon uudemmassa kirjoituskoneella kirjoitetussa esinekortissa on edellisten tietojen lisäksi tieto soittimen kunnostamisesta vuodelta 1980. Tällöin on myös kanteleen pitkässä sivussa oleva kirjoitus tulkittu siten, että soittimen olisi rakentanut seppä Ud. Teksti on paljailla silmillä vaikeasti luettavissa. Kun digikameralla kuvattua kuvaa käsittelee Photoshop-ohjelmalla saa tekstin näkymään selvemmin. Tämän hetkisen tulkinnan mukaan tekstissä lukee Lue loppuun

Suomalaisen konserttikanteleen kehittäjän muusikko Paavo Benjamin Hinkkasen eli Paul Salmisen kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 60 vuotta. Hän syntyi 11.10.1887 Inkerinmaalla Rappulan kylässä, joka kuului Toksavan seurakuntaan. Paulin isä Paavo Hinkkanen ja äiti Helena os. Puumalainen olivat molemmat sukujuuriltaan lähtöisin Suomesta. Isä oli ammatiltaan maanviljelijä ja perheeseen kuului kolme poikaa, joista vanhin oli Väinö Ferdinand, keskimmäinen Paul Benjamin ja nuorin Edvard Emanuel.Paul Salminen

Paulin varhaislapsuudesta ei ole säilynyt kovinkaan paljon tietoa. Hän oli vasta 3-vuotias, kun isä kuoli ja äiti Helena jäi perheensä yksinhuoltajaksi. Kansakoulun kaikki Hinkkasen veljekset kävivät kuitenkin omalla kotiseudullaan Toksavassa, mutta sen jälkeen perhe muutti Pietariin. Edessä oli ensin rippikoulu ja konfirmaatio Pyhän Marian kirkossa, jonka kanttorina toimi musiikin monitoimimies Mooses Putro, joka tunnetaan nimellä myös ”Karjalan Sibelius”.

Paul Salmisen syntymän aikoihin Karjalassa ja Inkerinmaalla kukoisti monipuolinen ja rikas suomalais-inkeriläinen kulttuuri. Erikoisen suosittuja olivat kesäiset laulu- ja soittojuhlat, joista tunnetuimmat olivat Sortavalan laulujuhlat, mutta vilkasta oli myös Inkerinmaan oma kuoro- ja orkesteriharrastus. Suurelta osin papiston tehtäväksi jäi tavallisen kansan opetus ja sivistäminen. Perustettiin lisää uusia suomenkielisiä kouluja ja kirjastoja, joista tunnetuin oli Kolppanan opettajaseminaari. Lue loppuun

Antikvariaateissa voi tehdä sykähdyttäviä löytöjä. Toistakymmentä vuotta sitten niissä sattui usein käteeni vähäinen nuottilehti, joka oli pehmeätä, paksua, hapertuvaa paperia. Painoarkki oli taiteltu kahdeksansivuiseksi, mutta sivuja ei oltu leikattu auki. Kiihottavalla kansilehdellä lukee: Suomalaisia Paimen=Soittoja Kantelella ja Sarvella Soitettavia, Toimitettuja ja sanoihin sovitettuja Carl Ax. Gottlundilta. Tukhulmissa. Kivellen piiritetty Schéeliltä. Kansilehdellä on lisäksi Kanteleen Kieli Viritys: g a b c d. Hintakin oli kohtuullinen.

Gottlund

En tullut selvittäneeksi, mistä lehtisiä oli löytynyt niin paljon. Mutta itse nuottilehden arvoitus selvisi vaivatta. Se oli Carl Axel Gottlundin (1796–1875) Otawan ensimmäisen osan liite. Kyseessä oli siis todellinen aarre: ensimmäinen suomenkielinen kansansävelmäjulkaisu, ensimmäinen laajempi sävelmäkokoelma, todistusvoimainen ja ammattitaidolla tehty. Ja sitten vielä kaiken huipuksi tämä että Kantelella Soitettavia. Nuottilehti on nyt suurimpia aarteitani. Katselen sitä usein. Lue loppuun

kielikuvaPaneelikeskustelun satoa, osa 1

(osa 2 tämän artikkelin alla)

Kantele 20+30 -juhlaa vietettiin 13.-16.10.2007 Helsingissä huikeiden konserttien ym. tapahtumien merkeissä. Tunnelma oli juhlallinen ja lukuisat onnellisen iloiset ilmeet konserttien jälkeen kertoivat onnistuneesta festivaalista! Sunnuntain ohjelma käynnistyi paneelikeskustelulla, jossa näkökulmansa aiheesta esittivät säveltäjät Pekka Jalkanen, Tapio Tuomela, Max Savikangas ja Uljas Pulkkis sekä kanteletaiteilijat Ritva Koistinen ja Eva Alkula. Puhetta johti aina niin sanavalmis kanteleen elinkaarta tutkinut ja seurannut Hannu Saha. Esittelen nyt Pekka Jalkasen ja Uljas Pulkkiksen ajatuksia kanteleesta. Samaisten säveltäjien uunituoreet teokset Ektenia ja Laet lauloi saivat kantaesityksensä Kantelesävellyksiä 111-vuoden ajalta –nimisessä konsertissa 13.10. Jutun jatkoa seuraa sitten seuraavassa lehdessä, jotta jääkäähän kuulolle…

Säveltäjä Pekka Jalkanen alusti keskustelua seuraavasti: Lue loppuun

Kesäkuun seitsemästoista päivä, vuonna 1919 saatiin Suomen kansallismuseon kokoelmiin Suojärveläisen Fedja Hapon kantele numero K6677:1. 

A.O. Väisänen oli tallentanut Hapolta kaksi sävelmää vuonna 1917. Happo soitti 12-kielisellä kanteleella, käyttäen ainoastaan viittä kieltä.

Fedja Hapon kantele ei ollut enää Lue loppuun

Museoviraston nettisivuille on auennut kanteletutkijan unelma. Menet osoitteeseen http://kokoelmaselain.nba.fi, klikkaat siitä ’Jatka hakusivuille’, kirjoitat ylimpään ’mikä’-sarakkeeseen ’kantele’ ja klikkaat sivun alareunasta ’Käynnistä haku’. Edessäsi ovat kaikki Kansallismuseon kansatieteellisten kokoelmien seitsemänkymmentä seitsemän kannelta. Klikkailemalla pääset lukemaan niistä lähempiä tietoja sekä ihailemaan hienoja valokuvia.

Suurin osa kanteleista on 1800-luvulta. Kielimäärä vaihtelee viidestä Lue loppuun

Arkistot