Salmisen kanteleet vuosina 1925-1949

Paul Salminen oli merkittävä suomalaisen kanteleen kehittäjä, jonka aktiivinen toiminta kanteleen parissa alkoi 1920-luvun alussa ja päättyi hänen kuolemaansa vuonna 1949.  Tietoja Salmisen ensimmäiseen patenttiin perustuvasta, rullamekanismilla toimivasta sävelvaihtajakanteleesta on saatavilla vähän, sillä Salmisen muistiinpanoissa on tiedot myydyistä kanteleista vasta vuodesta 1925 alkaen. Salmisella oli useita kantelemalleja, joita on tullut yllättäen esiin viime vuosina. Kokonaiskuva Salmisen kantelemalleista alkaa selvitä, vaikka aukkoja tiedoissa on vieläkin. Artikkelimme ensimmäisessä osassa selvitämme Salmisen kantelemalleja yleensä ja seuraavissa osissa tarkemmin.

Salmisen toiminta kanteleen kehittäjänä

Paul Salminen (1887–1949)  vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Inkerissä ja Pietarissa. Hän oli ammatiltaan muusikko ja toimi vetopasuunan soittajana. Leipätyönsä lisäksi hän alkoi askarrella kanteleen kimpussa. Salminen oli Pietarissa lukenut Suomessa tehdystä kannelta koskevasta parannuksesta ja oli siitä erittäin kiinnostunut. Suomeen tultuaan Salminen löysi parannetusta kanteleesta vain piirustukset, joista saattoi päätellä että ajatusta voi kehittää. Salminen haki patenttia vuonna 1920 keksinnölle nimeltä ”Virityslaite kanteleeseen ja sentapaisiin soittokoneisiin”. Salminen toimi myös kanteleensoittajana,  soiton opettajana ja kantelekoulujen  laatijana. Salmisen kokonaisvaltainen työ kanteleen parissa loi Suomeen oman kantelekoulukunnan.

Salminen suunnitteli useita kantelemalleja, joista hän teki tarkat rakennuspiirustukset. Sävelvaihtokoneistolla varustettuja malleja olivat: 1, 2, 3A, 3B, 4 ja 5. 1940-luvun alussa Salminen suunnitteli tavallisia kanteleita, joita Fazer-musiikki markkinoi kotikanteleen nimellä. Salmisen kautta näitä kanteleita meni soittajille vain parikymmentä. Paul Salmisen muistiinpanovihkojen perusteella voidaan todeta valmistusmääristä seuraavaa:

Rullakanteleita    =     ei tietoa, koska ei ole mainittu muistiinpanoissa
Suurkanteleita    =     101 kpl  (mallit 3A, 3B ja 4)
Tavallisia kanteleita    =     17 – 18 kpl

Salmisen kanteleiden rakennuspiirustukset on tehty ammattitaidolla ja niissä on tarkat mitoitukset ja selvitykset puulajeista, soittimen osista ja esimerkiksi kielistä. Salminen teetätti kanteleen osat alihankkijoilla ja hoiti kanteleiden kasaamisen ja markkinoinnin. Työhön liittyi ainakin koneiston osien trimmaaminen ja asentaminen, koneiston hienoviritys, kielien valmistus, kanteleiden lähetys jne. Ida Salmisen (1885–1974) osuutta kanteleiden valmistuksessa ei ole myöskään usein  mainittu. Jorma Salminen kertoo äitinsä työstä Kantelelehdessä 1/1984:

”Lukemattomat vastoinkäymiset ja kommellukset seurasivat tasaisena virtana tätä yksinäistä uurastajaa, jonka ainoana tukena oli puolisonsa– tarvittaessa sorvin vääntäjänä, pihtien pitelijä, yömyöhällä pikimustan kahvin keittäjä ja yhdistynyt innoittaja ja lohduttaja. ”

Vaikka Salmisen kanteleet poikkesivat monilta osiltaan oman aikakautensa muista suomalaisista kanteleista, oli Salmisen käyttämiä ideoita käytetty jo ennen häntä, esimerkiksi: sammutuslauta ja kaareva viritystappisivu. Salmisen kanteleissa aikaisemmat vaikutteet kuitenkin yhdistyivät hienolla tavalla.  Salmisen kehittämiä ideoita sävelvaihtajakoneiston lisäksi olivat ainakin kielikohtaiset sävelvaihtajat ja kielinastat viritystappien vieressä. Ensimmäisissä 3A-kanteleissa niitä ei ollut ja myöhemmin kielinastasta tuli versio jossa kielen korkeutta voitiin säätää kiertämällä kielinastaa ruuvitaltalla. Samanlainen säätöruuvi oli myös koneiston puoleisessa päässä. Fazerin kotikantelemainoksessa 1940-luvulla mainitaan seuraavat kanteleeseen tehdyt parannukset:
1.     Laajempi akustinen tilavuus
2.     Kevyt ja kaunismuotoinen
3.     Puulajit valittua kelohonkaa, viritystappien ja silmukkanastojen alusta punapyökkiä
4.     Tuet kannen alla estävät kantta painumasta
5.     Lisänastat viritystappien puolella lisäävät äänen puhtautta
6.     Kielien oikeat mittasuhteet. Kymmenen bassokielen välipunontana silkkilankaa.
7.     Sammuttajalauta

Salmisen kanteleiden rakentajat

Salmisesta puhutaan yleensä kanteleen rakentajana, mutta käytännössä Salmisen kanteleita ei rakentanut Salminen itse. Salminen tilasi kanteleet ja koneistot ja muut metalliosat eri alihankkijoilta. Kun Erkki Ala-Könni (1962) kysyi kanteleiden rakentamisesta Armas Koivistolta vuonna 1962, hän sanoi:
”Ei, ei hän ollu puumies ollenkaan. Ei hän tehny ollenkaan. Muuta kun se vaan montteeras ne kanteleet sitten. Osat hän teetti muualla. Rouva kerran sanoi että Riihimäellä hän teettää ne koneistot. Mutta ne tuli mustana. Kun se tuli mustana sieltä Riihimäeltä niin sitten se pani ne koneistot kiinni sitte ja se trimmas ne kaikki viilas ne ja laitto kuntoon ja vei niklattavaksi ja sitten pani paikoilleen.”

Salmisen kanteleiden rakentajia olivat mm. Oskar Lepistö (1865–1938) Helsinki, Leander Laasanen (1992–1985) Veteli, Efraim Kilpinen (1862–1951) Kalajoki, Oskari Kilpinen (1895–1980) Kalajoki, Urho Järvenpää (1911–1948) Vilppula, Otto Kervinen (1984–1944) Helsinki, Armas J. Koivisto (1885–1966) Heinola ja Evert Saloranta (1888–1979) Helsinki. Annikki Smolander-Hauvosen (1998) väitöskirjassa, Paul Salminen – suomalaisen konserttikanteleen ja soittotekniikan kehittäjä, on esitelty tarkemmin vain Koivisto, Kilpiset ja Laasanen. Urho Järvenpään toiminnasta on kerrottu Kantelelehden numeroissa 3–4/2010.

Lepistöstä ja Kervisestä ei meilläkään ole vielä lisää kerrottavaa ja Hauvosen mainitsemaa rakentajaa, Anders Johan Salorantaa, emme ole löytäneet. Sensijaan Evert Saloranta (1888–1978) rakensi Salmiselle useita kanteleita. Hän laittoi aina nimensä rakentamiinsa kanteleisiin. Evertin veli Lauri Einar Saloranta (1902–1979) soitti Paul Salmiselta ostamalla kanteleella. Hänen tyttären tytär Hannele Munne kertoi perikunnan lahjoittaneen Lauri Salorannan kanteleen mallia 3A n:o 23 Sibelius-Akatemialle. Evert Salorannan tyttären Helena Soinisen tytär Auli Joutsimies omistaa isoisänsä rakentaman Salmisen kanteleen. On todennäköistä että Evert Saloranta on rakentanut useampiakin kanteleita.

Kantelemallit

Paul Salmisen suunnittelemista kantelemalleista on ollut saatavilla niukasti tietoa. Eri tutkijoiden kirjoituksissa mallit, päivämäärät ja muutkin tiedot ovat ristiriitaisia. Aluksi koko Salmisen kantelemallisto vaikutti yhdeltä sekamelskalta. Juuri kun luulimme saavamme selkeän kuvan asiasta, korttitalo romahti uuden tiedon mukana. Tämäkään historia ei ole vielä lopullinen ja kirjoitimme sen siinä toivossa, että tämäkin juttu osaltaan aktivoisi Salmisen toiminnasta tietäviä lehden lukijoita. Erityisesti meitä kiinnostaa kenellä Salmisen kanteleita nykyisin on. Lähes kaikkiin Salmisen kantelemalleihin voi tutustua Suomen Kantelemuseossa Palokassa. Kokoelmasta puuttuu vain koristekantele, suorakulmainen malli ja malli 9.
Vuonna 2006 löytyi Kolhon kanteletehtaalta Salmisen kanteleiden numero 6 ja 8, sekä 3B piirustukset. Tämä antoi viitteitä, että Salminen on numeroinut mallit niiden keksimisjärjestyksessä. Kantelemalleista 1 ja 2 ei ole Salmiselta mitään merkintää.  Loogista olisi että  ne olisivat Salmisen rullakanteleita, joista oli 3- ja 2-kielinen versio. Ajallisesti ne sijoittuvat ennen mallia numero  3.

Tiedot Paul Salmisen kanteleista perustuvat suurelta osin Salmisen myyntivihkoon ja eräistä kanteleyksilöistä tietoja sisältävään virityskaavavihkoon. Merkinnöistä jää joskus epäselväksi, onko kyseessä tavallinen kantele vai suurkantele. Epäselvyyttä on myös kanteleiden mallien merkinnöissä. Esimerkiksi kantele n:o 58 on mallia 3B, mutta vuoden 1944 kohdalla se on myyntivihkossa mallia 3A. Samoin kanteleet n:o 86-95 vuosilta 1946-1947 ovat myyntivihkossa mallia 3A, mutta ajallisesti voidaan olettaa niiden olevan mallia 3B.

Kanteleiden numeroinnissa on ristiriitoja eri muistiinpanoissa.  Numerolla 7 olevalla tavallisella viiden ”muuttajan” kanteleella on myyntivihkossa 16.6 1948 merkintä ”malli n:o 7”. Myöhemmin virityskaavavihkossa samalla numerolla on merkintä BB8. Virityskaavavihkossa kanteleen haltijaksi on melko usein merkitty toinen henkilö kuin myyntivihkossa. Kanteleiden hinnoista voi päätellä kanteletyypin vain suuntaa antavasti. Esimerkiksi tavallinen kantele n:o 12 malli, numero BB7, on kalliimpi kuin Fazerille myyty suurkantele n:o 30, malli 3A.
Annikki Smolander-Hauvonen on jakanut Salmisen kanteleet kahteen ryhmään, konserttikanteleisiin (numerot 1-5) ja kotikanteleisiin numerosta kuusi eteenpäin, käsittäen myös koristekanteleet. Mielestämme tällaiseen jakoon ei ole perusteita. Salminen nimesi eri kantelemallinsa numeroilla, joita onkin hyvä käyttää. Mistä spindellikantele nimitys on tullut, emme tiedä? Ehkä se on Sulo Huotarin antama nimitys. Suurkantelenimitystä Salminen käytti käsittääksemme kanteleista numero 3A, 3B ja 4, joiden soittamista varten hän julkaisi myös kantelekoulun nimeltä Suurkanteleen soitto-opas. Malli 5 on jo poikkeava malleista 3 ja 4. Siinä on sävelvaihtovivuissa vain kaksi asentoa (ylennys ja alennus?). Diatonisista koneistottomista kanteleista Salminen käytti nimitystä tavallinen kantele. Fazer-musiikki markkinoi kanteleita numero 7-8 kotikanteleina, mutta näillä oli myös Fazerin omat nimitykset: kaareva malli ja suorakulmainen malli.

Nykyisin kromaattinen, konsertti- ja kotikantele ovat nimityksiä joilla kanteleenrakentajat markkinoivat kanteleitaan ja ne ovat vakiintuneet nykyiseen käyttöön. Käsittääksemme Salminen ei kuitenkaan väittänyt kanteleidensa olevan kromaattisia. Salminen nimenomaan selvitti molemmassa patenttihakemuksessaan, että ”Keksinnön tarkoituksena on saada yksinkertaisella diatonisella säveljärjestelmällä varustetun kanteleen tai muun soittokoneen muuttumaan kaikkiin sävellajeihin.” Kiinnostaisi tietää mihin teoriaan perustuu Salmisen suurkanteleen nimittäminen kromaattiseksi. Olemme yrittäneet saada Salmisen kaikista kantelemalleista kuvan, jolloin soittimen nimi on yhdistettävissä tiettyyn kanteletyyppiin, jotka ovat selkeästi mitoitukseltaan ja suunnittelultaan eri kanteleita. Esittämämme soittimien jakaminen eri luokkiin kanteleiden mallin mukaan selkeyttänee tilannetta. Jako koriste-, konsertti- ja kotikanteleisiin ei ole soittimien malleista lähtevä jaottelu.

Suurkanteleet

Vuonna 1927 Salminen sai patentin uuteen keksintöönsä, ”Lisälaite kanteleeseen ja sentapaisiin soittokoneisiin”. Kielen venyttämiseen perustuvassa koneistossa diatonisesti viritetyn kielistön kielien sävelkorkeutta voidaan laskea ja nostaa koneiston avulla venyttämällä ja löysäämällä kieltä. Tälle koneistolle Salminen sai patentin numero 11483 3.4.1927.  Salminen kutsui suurkanteleiksi malleja 3-4, ja hänen julkaisemansa kantelekoulut ja sovitukset on tehty nimenomaan tälle kanteletyypille.

Kantele numero 5 ja 6

Malli numero 5 on pienikokoinen sävelvaihtajakoneistolla varustettu 32-kielinen kantele. Mallissa 5 on suuri ponsi ja kierukka, joilla on tavoiteltu vanhojen koverrettujen kanteleiden näköä. Kielivälit ovat poikkeuksellisen kapeat, jolloin koneistokin on kauttaaltaan normaalia pienempi. Kieliväli on soittimessa 9,39 millimetriä. Malli muistuttaa rakenteeltaan vanhoja, yhdestä puusta koverrettuja kanteleita. Sen kaikki sivut ovat suoria, myös viritystappisivu. Peräsivu on varustettu ponnella koverretun kanteleen tapaan. Kärkiosaan on veistetty kierukka viulun tapaan.

Mallista numero 6 on tiedossamme vain sen rakennuspiirustus.  Kantele muistuttaa jonkun verran mallia numero 5, sillä siinä on saman- tyyppinen ponsi ja koristeellinen kierukka. Mitoiltaan se on kuitenkin mallia 5 lyhyempi ja leveämpi.  Kanteleessa on 32 kieltä, joiden väli on 10,2 mm.  Tämä piirustus on saattanut olla mallina Koiviston 30-kieliselle koristekanteleelle, jossa kuitenkin ponnen kulmat ovat terävämmät.

Tavallisia kanteleita, numerot 7, 8 ja 9

Suurkanteleita Salminen valmisti vuosina 1925–1949. Tavallisten kanteleiden valmistusajankohdasta ei ole mitään varmaa tietoa. Salmisen muistiinpanoissa ensimmäinen tavallinen kantele, numero 1, on valmistettu 24.12.1942. Fazerin musiikkiliike alkoi markkinoida Salmisen tavallisia kanteleita, jotka Fazer nimesi kotikanteleiksi, sodan jälkeen. Einari Marvia kirjoitti Fazerin musiikkiliikkeen historiassa vuonna 1947:
”Vähitellen saatiin kotimaassakin käyntiin eräitten soittimien valmistus.  Kantelemestari Paul Salmisen piirustusten mukaan ryhtyi eräs soitintehdas rakentamaan liikkeelle Fazer-kanteleita, joiden suunnittelussa viimeiset äänitekniset kokemukset oli otettu huomioon. Yleisön jälleen herännyttä kiinnostusta tätä ikivanhaa kansallissoitintamme kohtaan kuvaa se, että Fazer-kanteleita on muutamassa kuukaudessa myyty 100 kappaletta.”

Salmisen Fazer-kotikanteleita valmistivat ainakin Armas J. Koivisto, Kolhon kanteletehdas ja Oiva Heikkilä, ehkä myös Oskari Kilpinen. Oiva Heikkilä siirsi puusepänliikkeensä vuonna 1947-48 Kannukseen, missä se toimi vuoteen 1963 asti. Tuona kautena valmistui lähes kaksi tuhatta kannelta. Myyntiin kanteleet menivät Fazerin kautta, ainoastaan omaan maakuntaan myytiin kanteleita suoraan.  Heikkilä kertoo Kansanmusiikkilehdessä 3/1975:
”Eniten Kannuksessa valmistui 28-kielisiä suorasivuisia kanteleita. Toinen malli oli 32-kielinen, jonka kärki oli katkaistu, tylppä, se oli aika hyvä malli, siinä oli hyvät mittasuhteet. Kolmas malli oli 36-kielinen, jonka tappilistasivu oli kaareva ja perä tasan pyöreä.”

Kahden viimeksi mainitun kanteleen kuvaus sopii hyvin Salmisen malleihin suorakulmainen malli (nr.8) ja kaareva malli (nr.7). Salmisen omissa muistiinpanoissa on tiedot vain 17 tai 18 kotikanteleesta. Tämän mukaan kotikanteleet eivät menneet Salmisen kautta soitinkauppoihin, vaan alihankkijat tekivät kanteleet valmiiksi asti ja toimittivat ne Fazerin musiikkiliikkeisiin.

Kantelemallia numero 9 emme ole nähneet. Kantele on esillä Suomi-Filmin lyhytelokuvassa Kantele vuodelta 1949 ja Heliä-Kaarina Salmisen valokuvassa.

Koristekanteleet

Akseli Gallen-Kallela suunnitteli Salmiselle kaksi koristekannelta ja useita koristeaiheita kanteleisiin 1920-luvulla. Vaikka koristeita tehtiin myös malliin numero 5, se on kanteletyyppinä erilainen ja sitä ei pitäisi kutsua koristekanteleksi, vaan se on malli numero 5 koristeilla varustettuna.

Tiedossa on vain kolme koristekannelta, joista ensimmäinen kantelemalli on vesilintuaiheinen, Erkki Ala-Könnille tehty 28-kielinen kantele.  Toista mallia edustaa Armas J. Koiviston itselleen tekemä 30-kielinen ja Martti Pokelalle tekemä 22-kielinen kantele. Näissä kanteleissa on kuitenkin Koiviston itsensä suunnittelemat koristeet. Gallen-Kallela suunnitteli 22-kieliseen malliin akantuslehtiaiheiset koristeleikkaukset. Yhtään tällaista kannelta ei ole tiedossamme, mutta akantuslehtiaiheinen koristelu on vuonna 1941 Aapo Similälle rakennetussa kanteleessa numero 5.

Epäselvää on myös mikä oli Paul Salmisen osuus näissä kanteleissa, koska Akseli Gallen-Kallela oli suunnitellut sekä kantelemallit että koristeet. Kun Salminen ei myöskään itse rakentanut kanteleita, jää hänen osuudekseen ehkä vain toimia yhdyshenkilönä ja kanteleiden myyjänä. Erkki Ala-Könni kirjoitti Kantele-lehdessä 4/1984:

”1920-luvulla taiteilija Akseli Gallen-Kallela piirsi Salmiselle kanteleen koristemalleja. Armas J. Koivisto valmisti tämän kirjoittajalle Gallen-Kallelan suunnitteleman vesilintukoristeisen kanteleen, joka on nähtävissä Ala-Könnin kokoelmissa.”

Näistä kanteleista ei ole tiedossamme Salmisen piirtämiä rakennuspiirustuksia. Salmisen rooli näissä kanteleissa saattaa olla myös sen varmistaminen, että kanteleet toimivat hyvin myös soittimena.  Muuten kanteleet näyttäisivät noudattavan Gallen-Kallelan luonnoksia. Armas J. Koivisto rakensi kaikkia koristekanteleita ja suunnitteli kanteleisiin myös omia koristemalleja.

Akseli Gallen–Kallelan suunnittelemat koristekanteleet:

1. 22-kielinen koristekantele. Akantuslehtikoriste.  Armas J. Koiviston valmisti kannelta myös omilla koristeaiheilla. -pituus, leveys ja korkeus: 
765 mm x 270 mm  x 75 mm.30-kielinen koristekantele. Malli kuten 22-kielisessä, mutta ääniaukko on pyöreä
2. 28-kielinen koristekantele. Vesilintu-aiheinen koristekantele.
   

   Armas J. Koiviston Martti Pokelalle 1960-luvulla rakentama 22-kielinen koristekantele (vas.) ja itselleen rakentama 30-kielinen koristekantele.

Lähteet:
Ala-Könni, Erkki (1984) Erkki Ala-Könnin muistiinpanoja Paul Salmisesta. Kantele  4/1983
Kansanmusiikkilehden toimitus (1975) Oiva Heikkilä Kanteleenrakennus ammatina. Kansanmusiikki 3/1975
Pirkko Lahtinen (1977) Muistoja Paul Salmisesta – konserttikanteleen kehittäjästä. Kansanmusiikki 2/1977
Einari Marvia (1947) Fazerin Musiiikkikauppa 1897–1947. Helsinki: Nordblad & Pettersson
Salminen, Jorma (1984) Paul Salminen suomalaisen kanteleen ja kanteleensoiton kehittäjä. Kantele 1/1984
Annikki Smolander-Hauvonen (1998) Paul Salminen – Suomalaisen konserttikanteleen ja soittotekniikan kehittäjä, Studia Musica 9, Sibelus-Akatemia