New York Times 14.3.2010:

But there were moments of calm before this storm, in the opening set by Ritva Koistinen. Ms. Koistinen, who plays the kantele, a Finnish zither with a delicately ringing timbre, began with a traditional piece, “Church Bells of Konevitsa,” which conveyed a sense of the gentle-voiced instrument’s color and nuance. She then gradually pulled back the curtain on the kantele’s broader palette: the chromaticism in Erkki Salmenhaara’s “Inventio,” the swirling figuration that melts into a meditative reverie in Karin Rehnqvist’s “Interludes,” and the pentatonic tracery of Toivo Elovaara’s “Forest Lake,” each touching on a different aspect of the kantele’s range. Ms. Koistinen was at her best in Arvo Pärt’s “Pari Intervallo,” an early organ work that had an otherworldly charm in the kantele’s plucked timbres.

(Oli myös tyyntä myrskyn edellä avausjaksossa, jossa soitti Ritva Koistinen. Koistinen, joka soittaa kanteletta, hienovaraisesti soivaa suomalaista sitrasoitinta, aloitti perinteisellä sävelmällä Konevitsan kirkonkellot, joka toi esiin herkkäsointisen instrumentin värejä ja sävyjä. Sitten hän vähitellen avasi kanteleen laajemman sointipaletin – Salmenhaaran Invention kromatiikka, Karin Rehnqvistin Interludes-teoksen päiväunelmiin johtavat pyörteet, Toivo Elovaaran Metsäjärven pentatoninen kuviointi – jokainen kappale toi esiin kanteleen eri puolia. Koistinen oli parhaimmillaan Arvo Pärtin Pari Intervallossa, joka säveltäjän varhainen urkuteos. Kanteleen kielet loivat siihen ylimaallista tenhoa.)

New York Times, ALLAN KOZINN

Lue koko juttu: http://www.nytimes.com/2010/03/15/arts/music/15arctic.html

Lue myös toinen juttu Huffington Postista: http://www.huffingtonpost.com/derek-beres/global-beat-fusion-kronos_b_498364.html

Ritvaa haastateltiin Yle FST:n Närbild ohjelmassa, jonka aiheena on kantele. Katso ohjelma täältä (nähtävissä muutamien päivien ajan lähetyksen jälkeen.): http://areena.yle.fi/video/911837