Pohjoismainen kansansoitinsymposium Kaustisella: Kanteleita, harppuja, avainviuluja, laululuuttu ja puhaltimia

Kansanmusiikki-instituutti isännöi 19.–21.1.2011 Pohjoismaisen kansansoitinsymposiumin Kaustisella. Mukana oli tutkijoita, soitinrakentajia, soittajia, taiteilijoita, alan harrastajia ja ammattilaisia mm. Suomesta, Latviasta, Ruotsista, Saksasta ja Yhdysvalloista. Tapahtuman aikana kuultiin esitelmiä kansansoittimista monesta eri näkökulmasta sekä kuultiin erilaisia soittimia. Kantele oli myös tapahtumassa mukana. Symposium on aiemmin järjestetty kaksi kertaa – Suomessa ja Ruotsissa. Yhtenä lähtökohtana tapahtumille on ollut nostaa kansansoittimien rakentamista esille ja luoda yhteyksiä soittajien ja soitinrakentajien välille.

Latvian musiikkiakatemian kanteleopettajat Māra Vanaga ja Teiksma Jansone saapuivat Kaustisen tapahtumaan Euroopan Unionin opettajavaihto-ohjelman turvin. He kävivät Suomen matkallaan Kaustisen symposiumin lisäksi tutustumassa mm. Kokkolassa kanteleopetukseen ammattikorkeakoulussa. “Tällä hetkellä on vaikea puhua siitä, mikä on Latvian kanteleensoiton tilanne, sillä maa on on niin suurissa talousvaikeuksissa, että kaikki elämän alueet ovat kriisissä”, kertoo Māra Vanaga. “Latvia on pienempi maa kuin Suomi ja kymmeniätuhansia ihmisiä on jättänyt kotimaansa ja lähtenyt etsimään elantoa ja työtä muualta. Tämä näkyy ilman muuta myös Latvian musiikkiakatemian kantelekoulutuksessa. Meillä on ollut melko runsas joukko opiskelijoita aiemmin, nyt vain aivan muutama – hyvin monet jo opintonsa aloittaneet ovat lähteneet maasta. Uusia opiskelijoita tulee vähän – tulevaisuuden näkymät kanteleen koulutuksen saaneilla eivät kai houkuttele alalle. Myös meille opettajille tilanne on erittäin hankala, vain pidetyistä tunneista maksetaan palkkaa – kuukausipalkkaa ei ole. Kaikkien pitää etsiä lisätöitä, mutta niitä on hyvin vaikea löytää.” Kanteleen koulutusta kuitenkin vielä annetaan Latvian musiikkiakatemiassa ja sitä edeltävissä oppilaitoksissa. Harrastustoiminnan intoa taloustilanne ei laimenna, vaikka ammattiohjaajille on vaikea löytää palkanmaksajaa. Kanteleen soittajat ovat järjestäneet laulujuhlien yhteyteen erityisen kanteletapahtuman, jonne maan eri puolilta on kokoontunut satoja soittajia yhteen kuulemaan latvialaisen kanteleen eli koklen [lausutaan kuokle] soittoa ja soittamaan itse. Symposiumissa nähtiin videotallenne eräästä kanteletapahtuman konsertista, jossa valtava joukko konserttikoklen soittajia, perinteisen koklesin soittajia, kuoroja, lyömäsoittajia ja räppäreitä esitti Valdis Muktupāvelsin säveltämän vaikuttavan moniosaisen kansanmusiikkiin pohjautuvan teoksen.

Māra Vanaga on aloittanut muutamia vuosia sitten oman tohtorityönsä tekemisen, aiheena on latvialainen konserttikantele. “Saa nähdä, milloin työtä voi taas täysipainoisesti tehdä. Tällä hetkellä se etenee hyvin hitaasti.” Māra Vanaga on työssään kartoittanut latvialaisen kanteleen taidemusiikin koulutuksen ja soittimien kehitystä Latviassa. “Tilanne on ollut minulle  hyvin hämmentävä ja yllättävä. Olen nimittäin alan koulutuksen saanut musiikkiakatemiassa, mutta neuvostoaikana oli paljon sellaista, mistä emme saaneet tietoja. Konserttikoklen historia ulottuu aikaan ennen Neuvostoliittoa – emme siis tienneet oman soittimemme historiaa, vaikka opiskelimme sen soittoa. Nyt olen saanut tutkia vapaasti monenlaista aineistoa, tosin osa aineistosta on jo kadonnut ja hävitetty. On kuitenkin löytynyt paljon mielenkiintoista meille uutta aineistoa koklen kehityshistoriasta – artikkeleita, valokuvia, äänitteitä, jopa elokuvia.” Kaustisen symposiumissa Māra Vanaga kertoi latvialaisen konserttikanteleen kehityksestä ja Teiksma Jansone kanteleopinnoista musiikkiakatemiassa sekä kantelemusiikista Latviasssa.

Kanteletutkimusta ja -koulutusta

Symposiumissa esiteltiin myös kolme kantele­aiheista suomalaista tutkimushanketta. Kantele eläväksi -hankkeen esittelin yhdessä  Rauno Niemisen kanssa. Kantele eläväksi on museokanteleisiin keskittyvä tutkimus- ja koulutushanke, jossa on Nurmeksen kaupungin museo mukana. Hanke on julkaissut kanteleiden luokitteluoppaan ja nyt on menossa taiteellisen tutkimuksen vaihe. Rauno Nieminen rakentaa yhdestä Nurmeksen museon kokoelman kanteleesta kopiosoittimia, joilla toteutetaan konsertti ja äänite ensi kesänä. Mukana taiteellisessa tutkimushankkeessa on myös alan uranuurtaja Arja Kastinen.

Toinen kanteletutkimushanke symposiumissa oli Kanteleen kielin, joka tutkii kanteletta monikansallisena soittimena. Esittelin tämän hankkeen yhdessä Kari Dahlblomin kanssa. Tiedonkeruu hankkeelle on ollut innostavaa ja yllättävääkin. Aiemmin ei ole koottu näin kattavasti suomen kielellä tietoa kanteleen eri kansoista – monta uutta asiaa on tullut esiin hankkeen aikana aiheesta. Kenttämatkat Liettuaan, Latviaan, Viroon, Udmurtian tasavaltaan, Karjalan tasavaltaan ja Moskovaan on tehty. Ensi kesänä matkaamme Volgan alueelle Tatarstaniin, Tšuvassiaan ja Marin tasavaltaan. Lisäksi toivoisimme vielä pääsevämme Valko-Venäjälle, Ukrainaan, Puolaan ja Hanti-Mansiaan Venäjälle  – jos saamme lisärahoitusta.

Soitinrakentaja Jyrki Pölkki puolestaan esitteli symposiumissa kanteleen tutkimus- ja kehityshankkeen tiedonhankintademon­straation. “Soitinrakentajan tulisi saada tietoa soittajien tuntumasta ja ‘fiiliksistä’ soittimiin, mutta tämän tiedon järjestelmällinen kerääminen on haasteellista. Tässä demonstraatiossa kokeilimme tilannetta, jossa muusikko, mutta ei-kanteleensoittaja, tutustui side silmillä kahteen kanteleeseen – toinen on perinteinen ja toinen ‘kehitetty’ eli siinä on perinteistä rakennetta muutettu. Tämän jälkeen  kanteleensoiton ammattilainen tutustui soittimiin. Molemmat kertoivat vapaasti havaintojaan soittimista”, kertoo Jyrki Pölkki demonstraatiosta, joka liittyy Pölkin tohtoriopintojen valmisteluun.

Symposiumin osanottajat tutustuivat Kaustisella soitinrakennukseen Jussi Laasasen soitinverstaalla. Esillä olivat niin erilaiset viulut kuin monenlaiset kanteleetkin. Erityisesti monia kiinnosti suolikielinen kantele, mikä on Laasasen oma erikoisuus. Symposiumin harpunsoittaja Nancy Thym Saksasta tutustui erilaisten kanteleiden sointiin Laasasen verstaassa. Nancy Thymillä oli Pelimannitalossa norjalaisella kulmaharpulla ja irlantilaisella pienharpulla oma konsertti, jossa hän esitti mm. vanhoja saagoja tarinankerrontaperinteen mukaisesti. Hän oli myös kanteleista kiinnostunut ja niihin tutustunut. “Olen käynyt Novgorodissa tapaamassa Vladimir Povetkinia ja tutustunut Novgorodin kantelelöytöihin. Eräs opiskelijani Saksassa halusi rakentaa harpun, mutta ehdotin hänelle, että Novgorodin kantele tai gusli olisi ehkä parempi soitin alkajaisiksi. Tosin sanoin hänelle heti, että rakentamisen ehtona on, että matkustamme Novgorodiin ja tutustumme soittimiin siellä! Näin sitten teimme”, Nancy muistelee. Nancylla oli Kaustisella mukanaan hänen miehensä rakentama Novgorodin kantele Kansantaiteen keskuksen näyttelyssä, jossa esittelivät soittimiaan myös muut rakentajat mm. Rauno Nieminen ja Juhana Nyrhinen. Näyttelyssä oli myös esillä Kanteleen kielin -hankkeen kenttämatkavalokuvia.