Teksti & kuvat: Sinikka Kontio

 Pyhäinpäivänä 31.10.2020 klo 12 eli akateeminen vartti mukaan lukien 12.15. alkoi Musiikkitalon Black Box -salissa Pauliina Syrjälän taiteellisen tohtorintutkinnon tarkastustilaisuus. Hanna Ryynäsen ja Senni Heiskasen soittaman tikkusoittofanfaarin säestyksellä Syrjälä johdatti kustoksen, professori, MuT Kristiina Ilmosen ja arviointilautakunnat saliin. Yleisöä oli niin paljon kuin saliin voitiin koronarajoitusten vuoksi ottaa, kolmisenkymmentä. Sen lisäksi nettiin striimattua tilaisuutta seurattiin ”kisakatsomoissa” noin 70 yhteyden päässä, jolloin yleisön kokonaismäärä oli mitä luultavimmin liki 150.

Pauliina Syrjälän Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmässä tekemän tutkinnon otsikko on Hytkypolkka ja hyppivä puuhevonen ­ – Kansanmuusikko säveltävänä perinnesoittajana. Opintokokonaisuus sisälsi viisi taiteellista osiota eli hänen tapauksessaan konserttia, artikkelimuotoisen tutkielman ja yhteenvedon. Syrjälä piti konsertit vuosien 2013–2018 välillä ja kirjoitti kaksi vertaisarvioitua artikkelia. Ensimmäinen niistä, Arvi, Aarne ja Alfred – tikkusoittotradition soiva tyylintutkimus, julkaistiin Etnomusikologian vuosikirjassa Vol. 30 (2018) ja toinen, Lempeä nostattamassa: Kansanmuusikko improvisoivana säveltäjänä, Taiteellisen tutkimuksen kausijulkaisussa nimeltä RUUKKU (2020).

Syrjälä käytti läpi tutkintokokonaisuuden tikulla soitettavaa kanteletta tutkiessaan säveltäjyyttään. Tutkintoa seuranneille tuli tutuksi nimitys Jooseppi Pohjolan kantele, joksi Syrjälä nimeää 1800-luvun lopulta periytyvän, tikulla soitettavan kantelemallin. Yhden konserteissa kuullun soittimen oli rakentanut Kari Kauhanen MuT Rauno Niemisen Pohjolan kanteleen pohjalta laatimien ja soittimen ominaisuuksia parantavien piirustusten mukaan. Konserttilehdessä konserteissa käytettyjen soittimien rakentajiksi mainitaan myös Rauno Nieminen ja Kaustisen Soitinverstas. Seisovan soittoasennon mahdollistavat soittopöydät oli rakentanut Jyrki Pölkki. Syrjälä perehtyi konserteissaan tikkusoiton perinteisiin tyyleihin mutta kehitteli myös suuren määrän uusia tapoja soittaa, preparoi soittimiaan ja liitti musisointiin vaikutteita muinaissuomalaisesta ns. pitkästä soitosta. Syrjälä näkee tikkusoiton tekniikkana. ”Tikkusoitto perustuu sulkutekniikkaan, jossa tikku on soiton apuväline”, hän kirjoittaa työssään. Sen sijaan usein käytetty (tikku)tyyli-sana liittyy hänen mukaansa soittajien soittotapaan ja musiikin tulkintaan. Tutkielmassa hänelle oli tärkeää sanallistaa säveltävän kansanmuusikon hiljaista tietoa ja menetelmiä. Perinnettä tutkiessaan hänen metodinsa on ”soittamalla havainnollistaminen” ja säveltämisen menetelmä ”improsäveltäminen soittamalla”.

Yhteenvedon tiivistelmän yhdeksi avainsanaksi Pauliina Syrjälä oli valinnut termin taiteellinen tutkimus. Syrjälä siteeraa artikkelissaan siihen liittyen Juha Varton taiteellisesta tutkimuksesta kirjoittamaa ajatusta: tekijä on oman toimintansa tuntija ja kiinnostunut tuomaan kokemuksensa esille osana tutkimusta.   

Pauliina Syrjälä piti tilaisuuden aluksi sytyttävän esitelmän, lektion, aiheestaan. Siinä hän kävi läpi työnsä tärkeimmät kohdat, soitti neljä hyvin erilaista esimerkkiä säveltuotannostaan. Villisti hyppivä, Rauno Niemisen rakentama puuhevonenkin ilahdutti kuulijaa ja katsojaa. Syrjälä ulotti ajatuksensa myös tulevaan eli kuinka matalan kynnyksen säveltämistä voitaisiin matalalla kynnyksellä hyödyntää musiikin opetuksessa yleisestikin, missä kansanmuusikoilla on hänen mukaansa paljon annettavaa. Tarkastustilaisuudessa oli taiteellisesta lautakunnan jäsenistä läsnä FT Heikki Uimonen (lautakunnan pj.), FT Pekka Jalkanen, FT Hannu Saha, MuT Anna-Kaisa Liedes ja MuT Sinikka Kontio. FT Heikki Laitinen oli estynyt. Tutkielman tarkastajia edusti MuT Maari Kallberg. Hänen parinaan tutkielman tarkisti tohtori FT Risto Blomster, joka oli niin ikään estynyt tulemasta paikalle. Jalkanen ja Kallberg lukivat lausunnot, minkä jälkeen lautakuntien jäsenet esittivät Syrjälälle kysymyksiä. Keskustelu eteni rennosti, Syrjälä osoitti vahvan perehtyneisyytensä asiaan. Välillä lautakunta intoutui keskustelemaan keskenään kiperistä kysymyksistä. Lopuksi myös yleisöstä tuli kysymyksiä, joista Syrjälä tuntui saavan lisää ideoita ja ajateltavaa tulevaisuuteen.  

Tikkutaituriduo johdatti loppufanfaarillaan Syrjälän, kustoksen ja lautakunnat ulos salista. Seurasi kansanmusiikin aineryhmän tohtorintutkinnon tarkastustilaisuuden yhteyteen kehitetty rituaali, jossa tohtorikokelasta pyöritetään ensin maisterien ringissä ja sitten hänet ympäröi tohtorien rinki: uusi tohtori on syntynyt! Tällä kertaa rinkipolskaa soitti MuT Jouko Kyhälä huuliharpullaan. 

30 vuotta tohtoreita Sibelius-Akatemiasta (Tietonurkka)

–      Sibelius-Akatemian (nyk. Taideyliopiston Sibelius-Akatemia) tohtorikoulutus täyttää 30 vuotta. 

–      Vuonna 1990 valmistuivat ensimmäiset musiikin tohtorit (MuT), sellotaiteilija Raimo Sariola ja viulutaiteilija Lajos Garam.

–      Musiikin tohtoreita valmistunut yli 200.

–      Sibelius-Akatemian ensimmäinen promootio vuonna 1997.

–      Valintamahdollisuus: taiteilijakoulutus (taiteellinen osuus ja tutkielma), tutkijakoulutus (väitöskirja) tai soveltajakoulutus (erikseen sovittava käytännöllinen osuus ja tutkielma). Koulutusrakenteet ovat muutosvaiheessa.

–      Ensimmäinen kanteleaiheinen tohtorintutkinto: Annikki Smolander-Hauvonen (tutkijakoulutus 1998). Väitöskirjan aihe Paul Salminen – suomalaisen konserttikanteleen ja soittotekniikan kehittäjä.

–      Muita kanteletaiteilijoita, jotka ovat tehneet jatkotutkinnon kanteleaiheesta ja valmistuneet musiikin lisensiaateiksi ja tohtoreiksi Sibelius-Akatemiasta:

o   Kansanmusiikin aineryhmässä musiikin lisensiaatin tutkinto: Minna Raskinen (taiteilijakoulutus 2006)

o   kansanmusiikin aineryhmässä musiikin tohtorin tutkinto: Arja Kastinen (taiteilijakoulutus 2000), Timo Väänänen (taiteilijakoulutus 2008), Arnold Chiwalala (2010), Pauliina Syrjälä (taiteilijakoulutus 2020)

o   pianon, kitaran, kanteleen ja harmonikan aineryhmässä musiikin tohtorin tutkinto: Eija Kankaanranta (taiteilijakoulutus 2009), Ritva Koistinen (soveltajakoulutus 2016), Hedi Viisma (taiteilijakoulutus 2019)

–      Muita kanteleen parissa toimivia, Sibelius-Akatemiasta valmistuneita musiikin lisensiaatteja ja tohtoreita

o   kansanmusiikin aineryhmässä musiikin lisensiaatin tutkinto: Sinikka Kontio (taiteilijakoulutus 1995)

o   kansanmusiikin aineryhmässä tohtorintutkinto: Sinikka Kontio (taiteilijakoulutus 2001), Anna-Kaisa Liedes (taiteilijakoulutus 2005), Sari Kaasinen (taiteilijakoulutus 2009), Rauno Nieminen (soveltajakoulutus 2008)

o   tuleva musiikin tohtori musiikkikasvatuksen aineryhmässä: Vilma Timonen (tutkijakoulutus, arvioitu valmistuminen 2020/2021)

–      Esimerkkejä muista yliopistoista väitelleistä tohtoreista, joiden tutkinto joko liittyy kanteleeseen tai jotka työskentelevät kanteleen parissa: Carl Rahkonen (USA), Hannu Saha, Anna-Liisa Tenhunen, Heikki Laitinen, Regina Maroziené (Liettua).

Lue tarkemmin Sibelius-Akatemian jatkotutkintokoulutuksesta: https://www.uniarts.fi/koulutusohjelmat/musiikin-tohtoriohjelma/

Aiheesta Kantele-lehdissä 4/2009, 1/2010 ja 2/2010

Kuvatekstit:

Pauliina Syrjälä hyppyyttää soitollaan puuhevosta.