Luoteis-Helsingin musiikkiopiston LuoMuKanteleet ajoi pääsiäiseksi konserttimatkalle Latviaan. Maarit Aarvalan vetämä yhtye soitti 20 lapsen ja nuoren kokoonpanolla Limbazin pikkukaupungissa järjestetyillä koklen sukulaissoitinten festivaaleilla. Yhtyeessä oli mukana myös Esko Sara kitaran ja mandoliinin kera.
LuoMuKanteleet Limbazin evankelis-luterilaisessa kirkossa. Kuva: Tero Pajukallio
Yhtye esiintyi neljä kertaa isolla kokoonpanolla. Lisäksi Laura Ikonen keräsi jylhällä soinnillaan aplodit soolosoittajien osuudessa.
Nuorille kanteleensoittajille tärkeä matka
Nuorille soittajille reissu on merkittävä kokemus. LuoMuKanteleet keräsi festivaalin pääkonsertissa raikuvat aplodit.
Varsinkin nuorille soittajille oli huippuyllätys, kun latvialaisyleisö heittäytyi laulamaan Helsingissä varta vasten treenattua Latvialaista laulua. Svengaavimpien biisien tahtiin lähdettiin taputtamaan tahtia. Yleisö oli aivan erilaista kuin Suomessa.
– Ekaa kertaa meille vihellettiin ja hurrattiin, tiivistää Jaakko Turja, 13. Samalla päästiin esittämään omia taitoja ja kuulemaan muita.
– On kiva tulla soittamaan pitkän matkan päähän ja tulla näyttämään, millainen sukulaissoitin kantele on, sanoo Viljami Kjellberg, 10.
– Oli kiva kuulla muiden soittoa, kun normaalisti sitä ei kuule juuri missään, sanoo Outi Pajukallio, 15.
Koklen sointi on todella erilainen kuin kanteleen. Se oli nuorten korvissa kuin harppu.
Tai cembalo. Koklella saa aikaa ihan eri juttuja kuin kanteleella, lisää Pinja Hokkanen, 16.
Pääsiäismunia ja sammakoita
Soittojen lomassa järjestäjät vetivät bändin mukaan latvialaiseen pääsiäisenviettoon: pääsiäistaioilla soittajille taattiin kauneus ja hyvä onni. Mukaan saatiin itse värjätyt kananmunat.
Maaseudun majapaikka oli yllätys. Lampien keskelle oli rakennettu mökkikylä, jossa aamut ja illat ihmeteltiin sammakoita ja haikaroita ja runsaita aterioita. Bonuksena tuli tilava aamiaishuone, johon mahtui 22 soittajaa treenaamaan. Akustiikka oli erinomainen, kommentoi Esko Sara.
Majapaikan pihamaat vilisivät sammakoita, joita nuori väki tutkiskeli. Pian julistettiin sammakkovalokuvien ja –piirrosten kilpailu. Voisiko keikkapäivän päätteeksi keksiä rentouttavampaa hommaa kuin sammakoiden kuvaaminen?
Nuorille kasvaville soittajille on tärkeää, että ruokaa, lepoa ja rentoutumista on riittävästi. Latvian-matkan perusvitsi oli ”joko syödään” huutelut, kun soittojen välissä ryhmää kiidätettiin ruokapöydästä toiseen. Ja lopulta kanteleyhtye pääsi myös Jurmalan vesipuistoon ja pikakäynnille Riikaan.
Tapahtumaa halutaan kierrättää eri maissa
Koklefestivaalin johtaja Anita Vizina-Nielsen. Kuva: Tero Pajukallio
Latvian Limbazin kokle-festivaalit järjestettiin pääsiäisenä ensimmäistä kertaa. Festivaalin johtaja Anita Vizina-Nielsen sanoo, että ajatus koklensukuisten soittimien festivaalista on muhinut jo 11 vuotta. Käytännön järjestelyt polkaistiin vauhtiin viime syksynä.
Vizina-Nielsenin mielessä on jo idea, että festivaali saisi jatkoa ja siitä voisi tulla eri maissa vuoron perään kiertävä tapahtuma. Seuraava koklensukuisten soitinten festivaali saatetaan pitää Virossa tai Liettuassa, kenties joskus Suomessakin.
Ensimmäiseen tapahtumaan Limbaziin saatiin 11 ryhmää Latviasta, Liettuasta, Virosta ja Suomesta. Norjan ja Venäjän ryhmät eivät päässeet paikalle pääsiäisenvieton vuoksi.
Latviassa koklen ympärille rakennettua festivaalia tarvitaan erityisesti, sillä instrumentin asema on varsin heikko. Soittajia ja säveltäjiä on harvassa ja soittimia on vaikea saada. Vizina-Nielsen kertoo, että soitinrakennus on tällä hetkellä vain yhden mestarin ja hänen oppipoikansa varassa.
Festivaalin yksi tehtävä olikin yrittää tuoda soitinta ja soittajia julkisuuteen ja saada myös nuoret innostumaan koklesta.
Matkalle talkootyöllä ja pitkäjännitteisyydellä
Pitkäjännitteisyys ja talkootyö vievät LuoMuKanteleita konserttimatkoille kauas Helsingistä. Vaikka sitkeästi harjoittelevat soittajat ovat Luoteis-Helsingin musiikkiopiston oppilaita, kanteleyhtyeen taustalla on yhdistys, jossa puurretaan ympäri vuoden.
Yhdistys saa varansa omien levyjen myynnistä, konserteista ja kahvituksista, arpajaisista ja joulukukkamyynnistä. Latvian-matkalle haettiin ja saatiin lisäksi Nuoren Kulttuurin matka-apurahaa.
Käytännössä soittajien vanhemmat tekevät merkittävän määrän talkootyötä, jotta toimintaan saadaan riittävästi varoja.
– Konserttimatkojen omakustanteen osuus pyritään pitämään mahdollisimman pienenä, jotta kellään soittajalla ei olisi liian suurta kynnystä päästä mukaan, kertoo LuoMuKanteleiden vetäjä Maarit Aarvala.
Latvian Limbazin lisäksi konserttimatkoja on tehty tällä vuosituhannella Riikaan, Saksan Hampuriin ja Lyypekkiin, Yhdysvaltojen Maineen, Tornioon ja Raaheen sekä Ylivieskaan ja Kalajoelle.
Konserttimatkat ovat kohottaneet sekä soittajien että vanhempien yhteishenkeä, mikä vaikuttaa myös soittoon ja järjestelyiden onnistumiseen.
– Konserteissa isompien soittajien esimerkki siirtyy pienemmille, sanoo Aarvala.
Matkojen aikataulu ja ohjelma on suunniteltu varsin tarkasti ja tehtävät huoltajille on mietitty etukäteen, sillä yli 20 soittajan ja huoltajan porukka on iso ryhmä liikuteltavaksi.
Latvian-matkalla alettiin jo pohtia, minne LuoMuKanteleet seuraavan soittomatkansa tekee. Samalla kehiteltiin uusia konsteja, jotta kanteleiden, pöytien, penkkien ja nuottitelineiden roudaus bussista sujuisi tiukoissakin aikatauluissa yhä nopeammin.