Uudet levyt. Kuva: Maija Pokela

Suven aikana ehti ilmestyä ainakin viisi uutta levyä, joissa voi kuulla myös kanteletta. Mukana oli neljän eri yhtyeen tuotoksia sekä yksi soolokantelelevy, jonka kannet jo itsessään lupaavat kuulijalleen kauniita hetkiä. On niissä muissakin oikein kauniit kannet!

Inspiraatiota Ilomantsista

Suvi-Anna Kärkösen ensilevy Metsäjärvi on eteerinen kokonaisuus, jossa Kärkönen soittaa kanteleelle tai harpulle sävellettyä taidemusiikkia. Kansiteksteissä kerrotaan, että hänen intohimonsa on soittaa kaunista, tunnelmallista ja romanttistakin musiikkia. Levyn teokset ovat Hannu Syrjälahden, Väinö Hannikaisen, Toivo Elovaaran, Henri Büsserin, Bernard Andrèsin, Jacques Ibertin, Henriette Renièn ja Valeri Kiktan säveltämiä. Metsäjärvi on Inkoon musiikin julkaisema, ja IMU onkin varsin mainio pulju – se on sekä studio että monipuolisin kantelekauppa, jonka tiedän.

Kärkönen aloitti kanteleensoiton lapsena Ilomantsin kanteleleirillä, enkä ihmettele että sieltä lähtenyt innostus on jatkunut ammattilaisuuteen asti. Ilomantsin leiri on todella inspiroiva paikka harrastajalle, koska sieltä saa uusia näkökulmia soittoon omien vuoden aikana käytyjen tuntien lisäksi. Jos ei ole käynyt ennen Ilomantsiin menoa soittotunneilla, on melko varmaa että sen jälkeen haluaa ja lujaa!

Ilomantsin leirielämä on takavuosilta tuttua myös Erkki ja tytöt -yhtyeen tytöille, eli Anna Wegeliukselle, Leeni Wegeliukselle, Eeva-Kaisa Kohoselle ja Jutta Rahmelille. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa kanteleensoiton opiskelijat saavat muiden kurssien lisäksi opetusta kälviäläiseltä mestaripelimanni Erkki Lassilalta. Mestari-kisällimetodi on mielestäni parasta, mitä nykyopiskelijoille voidaan tarjota – enää ei ole paljon jäljellä niitä, jotka ovat säestäneet oikeita tansseja kanteleella. Erkki Lassila soittaa lyhyeltä sivulta kädet niin sanotusti väärinpäin, eli oikea käsi soittaa säestystä ja vasen melodiaa. Levyllä on mukana pari sooloraitaa, joissa kuulee Lassilan tyylin yksityiskohtaisesti. Hän ei kruusaile soitossaan, vaan keskittyy enemmän rytmin selkeyteen. Kysyin häneltä Kaustisen festivaaleilla tekemäni haastattelu- ja soittotuokion yhteydessä, millaista oli soittaa tansseja kanteleella, ja sain vastaukseksi: ”No, piti pysyä rytmissä”. Syksyllä vuonna 2008 Wegeliusten aloittaessa opintojaan Kokkolassa alkoi myös yhteissoitto Lassilan kanssa. Siitä vuoden päästä mukaan tuli Kohonen. He voittivat Konsta Jylhä -kilpailun perinteisen sarjan kesällä 2010, ja viimeistään se antoi kimmokkeen levyn äänittämiseen. Seuraavana syksynä mukaan tuli vielä Rahmel, ja keväällä 2011 Erkki ja tytöt äänittivät hienon levyllisen pelimanni- ja kantelesävelmiä, Erkin omia kappaleita sekä lauluja.

Suo ja sudettaria

Mainitsinkin viime numerossa Suon kolmannen levyn olevan pian täällä, ja niin kävi – hieno uutuus Maan unia, puun unia julkaistiin kesäkuun alussa helsinkiläisessä Café Pirittassa. Kappaleet ovat jälleen laulaja-kantelisti-pillisti Veera Voiman, kitaristi Roope Aarnion ja viulisti Emilia Lajusen omia, yhtä virolaista tradimelodiaa lukuunottamatta. Tällä levyllä Voima on tehnyt kahteen lauluun omat sanoitukset, muuten sanat ovat vanhaa kalevalarunoutta. Edellisistä levyistä poiketen mukana on myös yksi instrumentaalikappale, Lajusen tekemä maanitus Artjamei. Tiukka meininki! Bonuksena CD:llä on edellisen albumin nimikkokappaleen Mieltäni meri ajaa musiikkivideo.

Suden ajan uusimmalla Ilokivi -levyllä on Timo Alakotilan tuottamaa, vanhaan perinteeseen tyylikkäästi pohjautuvaa musiikkia. Liisa Matveinen, Katariina Airas, Nora Vaura ja Veera Voima ovat pääasiallisesti laulajia, mutta kaikki hallitsevat myös liudan muita instrumentteja. Pienkanteleet soivat sekä Matveisen että Voiman käsissä, ja kanteleiden lisäksi Ilokivellä soi moraharpa, shamaanirumpu, puhaltimet, udu sekä kellot. Suden ajan aikaisempaan tuotantoon kannattaa myös tutustua, esimerkiksi vuonna 2004 ilmestynyt Etsijä kuuluu suuriin suosikkeihini. Silloin yhtyeessä vaikutti vielä alkuperäisjäsen Tellu Turkka, joka jättäytyi kolme vuotta sitten pois sudettarien joukosta. Onneksi yhtye jatkoi sen jälkeenkin – Ilokivi on taattua moniäänistä, herkkää, rajua ja ihanaa Suden aikaa.

Kromatiikkaa

Duo Peilin Reflections -levyllä on kattavasti eri säveltäjien klassisia teoksia, joita duon jäsenet ovat itse sovittaneet. Peilissä soittaa sellistivirtuoosi Seeli Toivio ja kantelisti Heidi Viisma. Kanteleensoittajan näkökulmasta duon tekee erityiseksi se, että Viisma soittaa kromaattista kanteletta – vaihtajia ei siis ole. Otto Koistisen kanssa aikanaan visioitu huima 61-kielinen kantele soi nyt Viisman käsissä kauniisti jokaisesta viidestä oktaavista. Viisma on Virosta lähtöisin oleva muusikko, joka valmistui Sibelius-Akatemiasta vuonna 2006. Vinkkinä soitinrakentajille toivon, että kromaattisia kanteleita aletaan tehdä lisää!