Alkuvuoden aikana kantelelevykentälle on saapunut jälleen uusia tulokkaita, tällä kertaa kolmen julkaisun verran. Kaikilla äänitteillä on mukana vain pienkanteleita, vaikka näin erilaisten soittajien käsissä sitä ei tule ensimmäisenä edes ajatelleeksi.
Velhoilua
Viimeksi esittelin Arja Kastisen ja Peter Phippenin duolevyn, mutta nyt on vuorossa Kastisen oma soololevy The Last Gathering. Hän soittaa seitsemällä erilaisella pienkanteleella, joissa on kieliä viidestä viiteentoista. Suuri osa kanteleista on rakennettu jonkin perinteisen mallin mukaan, tekijöinä ovat Rauno Nieminen, Pekka Lovikka, Erkki Okkonen sekä Keijo Säteri. Yksi levyn yhdestätoista raidasta pohjaa karjalaiseen itkuvirteen, muuten kaikki kappaleet ovat Kastisen ”omasta päästä”. Levyn soundimaailma on vaihteleva, kanteleet soivat pitkään ja pehmeästi, kun taas soiton vahva ote ja efektit tuovat särmää. Pehmeys johtunee siitä, että Kastinen käyttää kanteleissaan normaalien teräskielien lisäksi esimerkiksi pronssikieliä, joissa on ihanan täyteläinen ääni. Kansissa luetellaan kaikki efektitekniikat joita äänitteellä on käytetty, eikä mielikuvitus ole todellakaan loppunut kesken – mukana on perinteisten huilu- ja mattaäänien lisäksi mm. varrastikuilla, kynillä ja jousella soittoa, koppaan puhaltelua, perkussiivisia osioita ja jopa kaulakorujen käyttöä.
Siionin virsiä
Suojaavat siipes on Tellu Turkan ja Suden ajan eli Liisa Matveisen, Katariina Airaksen, Nora Vauran ja Veera Voiman yhteistyönä syntynyt hengellinen levy, jossa he laulavat Siionin virsiä. Virret ovat vanhoja, kansan suussa syntyneitä koraalitoisintoja ja niillä on vahva asema körttiläisessä seuraliikkeessä. Perinteisesti virsissä ei ole käytetty säestystä, mutta Turkka ja Suden aika ovat ottaneet liudan soittimia mukaan sovituksiinsa. Säestyssoittimina on Matveisen kanteleen lisäksi moraharppu, udu, kellopeli, rummut, härjelandspipa, low whistle ja rahistimet. Kaikissa kappaleissa ei ole soitinsäestystä, sillä nämä taitavat naiset tekevät myös komeita säestyksiä stemmalaululla. Sovitukset ja tulkinnat ovat kappaleesta riippuen joko kauniita ja kevyitä tai sitten syvälle pureutuneita, jylhiä ja paatoksellisia. Levyn on tuottanut taiteilijaprofessori Timo Alakotila, joka on ollut tuottamassa myös osaa Suden ajan aiempia levyjä.
Hohkausta
Hohkan energinen ja kunnianhimoinen levy Puutarhautuminen on jotain, mitä olen kaivannut tälle palstalle. He soittivat levynjulkaisukonsertin Musiikkitalon klubilla helmikuun 16. päivä, ja se olikin vauhdikas keikka… Hohka perustettiin muutamia vuosia sitten, kun nelikko opiskeli Sibelius-lukiossa. Hohkaan kuuluu kantelisti-kitaristi Valtteri Lehto, basisti Maksim Purovaara, viulisti-avainviulisti Meriheini Luoto sekä haitaristi Veikko Muikku. Lehto on melkoinen pienkantelevirtuoosi, miehen komppailu ja riffittely tuovat bändin sointiin mehevän lisän. Myös muut soittajat hoitavat tonttinsa tyylillä – perinnetietoisuus ja samalla ennakkoluulottomuus myös muuta kuin kansanmusiikkia kohtaan luovat aivan mahtavan kokonaisuuden! Suurimman osan kappaleista on säveltänyt Purovaara, mutta mukana on myös Luodon ja Lehdon hienoja sävellyksiä. Tästä musiikista tulee varmasti hyvälle tuulelle!