Sähkökanteleryhmä loppukonsertissa

Sähkökanteleryhmä loppukonsertissa

Saavuin illansuussa sunnuntaina 7.6.2009 Ilomantsin Pogostan koululle, jossa kanteleleirillä oli jo täysi tohina päällä. Camp Majorilla opiskelevat sekä soitinrakentajat olivat saapuneet leirille jo perjantaina ja ahkera työnteko oli aloitettu lauantaina. Me Camp Minorilaiset saavuimme paikalle sunnuntain aikana ja sitten meitä leiriläisiä oli yhteensä 54. Kuten aiempinakin vuosina, niin nytkin leiri oli hyvin kansainvälinen: suomalaisten lisäksi soitonopiskelijoita tuli Karjalan Tasavallasta, Kanadasta sekä Japanista saakka. Ilahduttavan monta poikaa oli myös leiriläisten joukossa. Leirillä oli yhteensä 13 opettajaa sekä vapaa-ajanohjaajina Marja-Liisa Keinänen ja Heidi Kantanen. Leiriläisistä huolehtivat myös leiriäiti Päivi Erkkilä sekä leiri-isä Alpo Heiskanen.

Leiriläiset sählypallo-okariinoa rakentamassa

Leiriläiset sählypallo-okariinoa rakentamassa

Olen itse käynyt Ilomantsin leirillä vuodesta 1991, tosin aina välillä on muutama vuosi jäänyt väliin. Leirille on aina yhtä mukava tulla, sillä opetuksen taso on taattua. Jokainen leiriläinen saa päivittäisen yksityistunnin ja ryhmäsoiton lisäksi valita myös sivuaineita. Tänä vuonna erikoisuutena oli mahdollisuus tutustua bulgarialaiseen lauluun ja tanssiin Emmi Knuutisen johdolla. Emmi opetti myös kehorytmiikkaa, johon tänä vuonna osallistui lähinnä nuorimpia leiriläisiä. Varhaiskasvattajien leiri oli valitettavasti jouduttu peruuttamaan vähäisen osallistujamäärän vuoksi.

Erityisen mukavaa oli, että leiri jälleen pidettiin Pogostan koululla, jonka erinomaisesti remontoidut tilat ovat mainiot opetusta varten sekä myös vapaa-ajan viettoon. Erityisesti leiriltä jäi mieleen mukava yhteishenki, hienot konsertit sekä mainiosti maittanut ja monipuolinen ruoka. Opettajakonsertti pidettiin tänä vuonna Petkeljärven kansallispuiston kahvilassa ja retken yhteydessä oli mahdollisuus pikaisesti tutustua kansallispuiston maisemiin.

Sunnuntaina 14.6.2009 oli sitten loppukonsertin ja haikeiden jäähyväisten vuoro. Konsertti oli hieno läpileikkaus leirin aikana opitusta ja se päätettiin perinteisesti kaikkien leiriläisten esittämällä leirilaululla.

Soitinrakentajat soittimineen yhteiskuvassa

Soitinrakentajat soittimineen yhteiskuvassa

Kyselin myös muutaman leirikonkarin mietteitä tämän vuoden leiristä. Päivi Erkkilä, olet toiminut jo useampana vuonna leiriäitinä. Mitä mieltä olit tämän vuoden leiristä? ”Leiriäitinä olo on minulle suuri kunnia ja etuoikeus. Ilomantsissa leiriläiset ovat aivan ihania: innostuneita oppimaan uutta, taitavia ja hauskoja. Noin kaksi kolmasosaa leiriläisistä oli tuttuja aiemmilta vuosilta ja uudetkin leiriläiset sopeutuivat jouhevasti porukkaan. Vuosi vuoden jälkeen kokonaisorganisointi on sujuvampaa. Paljolti tämä on Sailan ansioita ja upeiden opettajien. Täällähän on todella ammattilaiset opettamassa niin soittoa kuin soitinrakennustakin. Yhteishenki on huikea ja siihen kekoon kantaa kortensa ihan jokainen. Leirillä on suvaitsevainen ilmapiiri ja jokainen uskaltaa varmaankin olla oma itsensä.”

”Oma leimansa tulee eri-ikäisistä leiriläisistä: nuorimmat ovat alle kouluikäisiä ja vanhimmat ovat jo eläkkeellä, väliin mahtuu ihan kaikkea siltä väliltä. Kansainvälisyys rikastuttaa leiriä myös; ystävyyssuhteita on muodostunut vuosien saatossa ympäri maailmaa. Leiriäidin rooli on eri vuosina ollut hyvin erilainen: joskus joku leiriläisistä tarvitsee enemmän henkilökohtaista tukea, välillä pienemmille tulee koti-ikävä ja silloin on lohduttaja paikallaan, monesti lapsille riittää, että leiri-äiti ja -isä ovat läsnä ja saatavilla, jos mielessä on joku pulma.”

”Vapaa-ajan ohjaajat ovat perinteisesti huolehtineet hienosti ja monipuolisesti päiväohjelmasta soittojen lomassa, joten minulle ja leiri-isälle on jäänyt vastuulle levollisen yön takaaminen. Osalla leiriläisistä on omat vanhemmat mukana ja silloin he huolehtivat omista lapsistaan. Joka vuosi loppukonsertin jälkeen sitä miettii miten jaksaa odottaa seuraavat 51 viikkoa, jotta pääsee taas Ilomantsiin? Niin kävi taas tänäkin vuonna!”

Siiri, Sanni ja Päivi Virta, olette olleet leirillä jo monena vuonna. Millaisia muistoja tämän vuoden leiristä jäi?

”Ihania muistoja kuten aina! Erityisen hienoa oli tavata vanhoja ystäviä, tutustua uusiin leiriläisiin ja saada opetusta taitavilta opettajilta. Jokaiselle meille löytyi jotakin: pien-, sähkö- ja konserttikanteleiden soittoa sekä soitinrakennusta Erkki Okkosen asiantuntevassa ja hulvattoman hauskassa ohjauksessa. Erityisesti mieleen jäivät upeat konsertit: opettajien, oppilaiden ja leiriläisten omien sävellysten konsertit.”

”Auringonpaisteen leiri tuo mieleen, ystävät uudet ja vanhat viereen. Kun kesän tuulet taas tuoksuvat niin, palaan jälleen Ilomantsiin!””

Saila Kinnunen, olet toiminut Ilomantsin kanteleleirin johtajana jo useana vuonna. Mitä mietteitä sinulla on leirin tulevaisuudesta?

”Ilomantsissa on ollut läpi kanteleleirin historian otos Suomen (ja maailman!) parhaita opettajia antamassa oppia leiriläisille. Tämä on tinkimätön tavoitteemme myös jatkossa. Pyrkimyksenä on myös kehittää leiriä entistä enemmän leiriläisten ja opettajien toivomaan suuntaan. Leiripalautteet ovat siten erittäin tärkeä työkalu leirin tulevaisuutta mietittäessä. Ilomantsin kunnan ja Pohjois-Karjalan musiikkiyhdistys ry:n yhteinen tavoite on säilyttää leiri Ilomantsissa jatkossakin.”


Näytä Kanteleleirit 2009 suuremmalla kartalla

teksti: Maarit Aarvala, kuvat: Saila Kinnunen

Kantele 3/2009