Kanteleliiton syyspäiviä vietettiin tänä vuonna Kouvolassa yhteistyössä Pohjois-Kymen musiikkiopiston kanssa. Mukaan mahtui niin yhdistysasiaa kuin musiikillisia nautintojakin.

Päivi Ollikainen opetti sunnuntain työpajassa soittotekniikkaansa.

Lauantaina ohjelmassa oli Kiril Häyrysen pitämä koulutus aiheesta Maailma on muuttunut – entä Kanteleliitto? Osallistujat pääsivät heti aamutuimaan pohtimaan, mikä rooli Kanteleliitolla on nykyään ja mikä Kanteleliiton tehtävä voisi olla tulevaisuudessa. Nähtiin, että ihannetilanteessa Kanteleliitto voisi olla yli genrerajojen kanteleen ystäviä yhdistävä toimija, jolla olisi arvostettu kantelealan asiantuntijan rooli niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Kanteleliitolta mm. pyydettäisiin lausuntoa musiikkialaa ja kanteleensoittajia koskevia päätöksiä tehtäessä. Tärkeänä pidettiin kantelemusiikin juurien yhdistämistä nykypäivään, nimenomaan niin, että kantelemusiikin arvokas historia saa ansaitsemansa arvon ja samalla kantelemusiikki elää vireästi nykyajassa.

Koulutuksessa pohdittiin, miten tavoittaa potentiaaliset kanteleen ystävät ja mitä Kanteleliitto voi jäsenilleen ja muille sidosryhmilleen tarjota. Keskusteltiin myös medianäkyvyyden merkityksestä nykypäivänä. Kanteleihmisten yhteen saattamisen keinoiksi nähtiin erilaiset tapahtumat ja median hyödyntäminen. Harrastuneisuuden lisäämisessä korostuivat paikallisten toimijoiden merkitys ja ylipäätään kantelemusiikin saatavuus. Esimerkiksi kantelelevyjä ja nuotteja olisi oltava helposti saatavilla kirjastoissa ja kaupoissa. Ylipäätään mielekkään nuotti- ja oppimateriaalin saaminen koettiin tärkeäksi.

Kantelekilpailujen merkitys korostui, kun pohdittiin, miten kantelemusiikin opetusta voisi tukea edunvalvojana. Keskusteltiin myös siitä, miten tärkeää on, että jokainen Kanteleliiton jäsen puhuu soittimesta arvostavasti; omaa tekemistä täytyy ensin oppia itse arvostamaan, jotta muutkin voisivat huomata sen.

Syyskokous päätti ensi vuoden linjoista

Kokouksen aluksi Kaakkois-Suomen läänintaiteilijana toimiva kantelemuusikko Minna Raskinen toi tervehdyksensä kokousväelle ja kertoi samalla työkentästään. Raskinen muun muassa organisoi huhtikuussa Kouvolassa vietettävää Lempo-kansanmusiikkifestivaalia.

Aamun koulutuksessa saadut ajatukset pääsivät heti käyttöön, kun syyskokouksessa käsiteltiin Kanteleliiton ensi vuoden toimintasuunnitelmaa ja talousarviota. Pääpiirteittäin Kanteleliiton toiminta pysyy entisillä linjoilla: Kantele-lehteä julkaistaan, jäseniä palvellaan mm. soitinlainojen avulla. Kanteleliitolla on kunnianhimoisia tavoitteita muun muassa KanteleFest-festivaalin, kustannustoiminnan, kansainvälisen toiminnan saroilla. Jotta kaikkiin tavoitteisiin päästäisiin, on pyrittävä saamaan lisää rahoitusta liiton toiminnalle.

Kokouksessa valittiin myös ensi vuoden hallitus. Puheenjohtajana jatkaa Vilma Timonen. Erovuorossa olleiden tilalle valittiin uusina jäseninä Senni Eskelinen, Jenny Vartiainen, Jaakko Meriläinen sekä Eija Kankaanranta. Aino Meisalmi-Minkkinen, Harri Suilamo, Outi Sané, Jyrki Pölkki ja Satu Sopanen valittiin uudelle kaudelle. Hallitustyöskentelyä jatkavat lisäksi Maija Kauhanen, Pekka Lovikka, Susanna Heinonen, Rauno Nieminen ja Marko Aho.

Kantelenäyttely herätti kiinnostusta

Syyspäivillä oli mukana myös soitinrakentajien soitinnäyttely ja Inkoon musiikin nuottimyymälä. Soitinrakentajat Amf:n Jyrki Pölkin valmistama 40-kielinen hattivaihtajilla toimiva kantele soi voimakkaasti. Pekka Lovikka esitteli puolestaan konserttikanteletta.

Vanhaa ja perinteistä musiikkia nykypäivään tuotuna

Pitkän ja tehokkaan lauantaipäivän kruunasi illan konsertti Kouvola-talon Simelius-salissa. Konsertin avasi Heidi Äijälän ja Pauliina Almonkarin Duo Cecilia, joka soitti renessanssi- ja barokkiajan musiikkia konserttikanteleella sekä renessanssihuilulla, barokkihuilulla ja nokkahuiluilla. Puupuhaltimien herkkä ja sävykäs sointi toimi upeasti yhteen kanteleen kanssa. Äänenvoimakkuudeltaan vanhan musiikin soittimet ovat luonnostaan balanssissa kanteleen kanssa. Kanteleelle istui myös useimmiten cembalolla soitettava basso continuo -soitto.

Toisena illan ohjelmanumerona kuultiin Maija Kauhasen sooloprojektin helmiä. Saarijärven kanteleen rytmikäs soitto, laulu ja lyömäsoittimet tempaisivat kuulijat mukaansa niin, että moni kanteleensoittajakin oli yllättynyt kanteleen räväkästä voimasta. Maijan musiikki pohjaa vanhoihin perinnesäveliin, joita Maija soitti omina sovituksinaan.

Michael Jacksonia ja slap-ääniä

Sunnuntain workshopissa Päivi Ollikainen esitteli sähkökitaran soitosta vaikutteita saanutta, toukokuisissa kantelekilpailuissa innostusta herättänyttä soittotyyliään. Osallistujat pääsivät hiomaan slap-ääniä ja bassoiskuja. Kynsinauhat ovat iskuja ja sammutuksia tehdessä kovilla, mutta Päivin musiikki oli sen verran rytmikästä, että pienet ongelmat unohtuivat. Lauantain päätteeksi Päivi vielä esiintyi kurssilaisille ja rohkaisi jokaista etsimään omaa tapaansa musisoida. Kurssilaisista kanteleensoitonopettajina toimivat pihisivätkin innosta päästä soveltamaan oppimaansa työssä. Soittoharrastajat taas saivat rytmikästä soitettavaa ja intoa omaan harjoitteluun. Mukana olleet soitinrakentajat saivat ideoita muusikoiden tarpeiden huomioonottamiseen Päivin kehittämään soittotyyliin tutustuessaan.