Kuuluvi sorea soitto,
kuului kuutehen kylähän.
Eik’ ollut sitä otusta,
ku ei tullut kuulemahan
tuota soittoa suloista,
kajahusta kanteloisen.”

Hiljaisessa salissa kaikui vanha kalevalainen sävelmä ja kalevalainen runo, ihmiset kuulostelivat kanteleen alkuperää.

Näin alkoi 11.10.2009 Tokiossa pidetty kantelekonsertti Kanteleen kutsu. Masako Hazata (はざた雅子) ja Natsuko Yokoyama (横山夏子) soittivat 5-kielisillä kanteleilla vanhan kalevalaisen sävelmän ja Midori Takahashi (高橋翠) luki Kalevalaa suomeksi. Kuulijat kutsuttiin kanteleen maailmaan. Kanteleensoittaja Masako Hazata toi Japaniin kanteleen ensimmäisenä 1994. Hän on soitttanut ja esitellyt kanteletta yksin jo pitkän aikaa. Hazata onkin tällä hetkellä erityisen iloinen siitä, että kanteleensoittajien ja erityisesti nuorten soittajien määrä Japanissa on kasvanut.

Masakon oppilaat, Midori Takahashi ja Natsuko Yokoyama osallistuivat viime vuonna kanteleleireille Ilomantsissa ja Kuhmossa. He oppivat leireillä paljon ja kysyivät itseltään “miksi minä soitan kannelta, vaikka se on Suomen kansallissoitin.”  Vastaus oli jo heidän sydämissään. Natsuko on opiskellut musiikkiyliopistossa säveltämistä ja hän valitsi kanteleen ilmaisemaan omaa sävelkieltään. Viime kesänä hän kävi Tallinnassa ostamassa virolaisen kanteleen ja sai sillä myös opetusta Kristi Mühlingiltä. Nyt hänellä on paljon omia sävellyksiä kanteleelle.

Konsertissa soitettiin 5- ja 15-kielisillä, konserttikanteleilla sekä toistaiseksi Japanissa varsin tuntemattomalla virolaisella kanteleella. Monipuolisessa ohjelmassa oli perinteisempää suomalaista ja japanilaista musiikkia, elokuvamusiikkia sekä Masakon ja Natsukon sävellyksiä. Olisi kiva kuulla Suomessakin näitä kappaleita!

Konserttiin tullut kuulija kertoi kuulleensa ensimmäistä kertaa kanteleensoittoa. “Musiikki oli hienoa ja rauhallista. Kanteletta olisi hyvä tuntea Japanissa enemmänkin.”

“Kun minä palasin Japaniin suomenkieltä opiskelemasta, en halunnut opiskella enää suomea, enkä palata Suomeen. Mutta sen jälkeen tutustuin kanteleeseen ja kantele kutsui minua taas Suomeen.

Toivoisin, että jonain päivänä kanteleemme kutsuu luokseen…” Midori kertoo. Ehkä muutaman vuoden kuluttua Japanissa on paljon kanteleensoittajia, jotka ovat kuulleet kanteleen kutsun?