_mg_8181Kesällä käynistyi Nurmeksen kaupungin museossa kanteleiden kartoitus- ja tutkimushanke Kantele eläväksi. Hankkeessa tutustutaan Nurmeksen museon kanteleisiin – mitataan, kuvataan ja luetteloidaan – sekä koulutetaan museohenkilökuntaa ymmärtämään kanteleita. Asiantuntijoina hankkeessa toimivat musiikintohtori, soitinrakentaja, tutkija Rauno Nieminen ja musiikin tohtori, kanneltaja Timo Väänänen. Hankkeen aikana tehdään kanteleiden kuvaus- ja kuvailuopas, jotta museoiden kanteleista saataisiin parempaa tietoa.

Nurmeksen kaupungin museon Ikolan talolla sijaitseva varaston ovi aukeaa ja suunnistamme puuvillaiset suojakäsineet kädessämme kohti kantelehyllyä. Joukkoa johdattaa museonjohtaja Meri-Anna Rossander ja museon konservaattori Kirsi Berg – perässä seuraamme me, Rauno Nieminen ja Timo Väänänen. Hyllyssä makailee rauhallisessa lepopaikassaan n. kymmenen kanteletta. ”Museon esinekortteihin ei ole kovin laajoja tietoja soittimista saatu. Kanteleita ei tunneta, eikä niistä osata kirjata tärkeitä asioita kortteihin”, kertoo museonjohtaja Meri-Anna Rossander. ”On merkittävää, että voimme aloittaa museokanteleiden kartoituksen ja

henkilökunnan koulutuksen juuri täällä Nurmeksessa. Olemme saaneet hankkeelle Museovirastosta rahoitusta. Meillä ei ole kovin monta soitinta ja sen takia täällä pääsee hyvin alkuun ja hanke voi myöhemmin laajentua muihin museoihin.” Hyllystä otamme esiin hienon 12-kielisen kanteleen, luettelonumeroltaan 1626.

”Museo: Nurmeksen museo, Häm. kok.

Kunta: Nurmes

Esineen nimi: 12-kielinen kannel

Saantitiedot: W. Hämäl. vaihtanut nimism. Istalalta plootulla (100 mk)

Esineen n:o 1626

Aines: Puuta, kielet metallia

Valmistustapa, rakenne: Koppa koivua, sivut ja pohja yhdestä puusta, kansi kuusta, tapit koivua, 3 äänireikää, kannessa 2 ja sivussa 1. Pahimmat rosot pakkeloitu ja sivelty kauttaaltaan maaliöljyllä.

Mitat: suurin pit. 60 cm, suurin lev. 19 cm, kork. 9 cm, tapit 9, cm

Muita tietoja: Kirjaamisen jälkeen kunnostetttu v. 1980. Kunnostettaessa paljastui sivusta epäselvä kirjoitus, jonka mukaan kanteleen on valmistanut seppä sukunimeltään mahdollisesti Udd.

Suomen Museoliiton lomake n:o 2”

”Soitinten tutkimus museoissa on Suomessa hyvin harvinaista. Yhdessäkkään museossa ei ole ollut soitintutkijan virkaa. Kansallismuseossa on lukuisa määrä soittimia mm. kanteleita, mutta soitintutkijaa ei ole. Edes Suomen ainoassa varsinaisessa soitinmuseossa eli Sibeliusmuseossa ei ole soitintutkijaa. Museosoittimia ei siis systemaattisesti ole koskaan kunnolla tutkittu”, kertoo soitinrakentaja, tutkija Rauno Nieminen. Hänen väitöstyönsä ”Soitinten tutkiminen kopioita rakentamalla” tarkastettiin viime vuoden lopulla ja on uraa uurtava työ alalla maailmanlaajuisesti. Siinä esimerkkisoittimena oli jouhikko. ”Väitöstyön menetelmiä voi hyvin käyttää myös kanteleen tutkimiseen”, Rauno Nieminen kertoo.

Tiedot esille

Konservaattori Kirsi Berg (vas.) ja museonjohtaja Meri-Anna Rossander tutustuvat paksuusmittariin. Esillä on Rauno Niemisen rakentama museokanteleen soitettava kopio. Alkuperäisten museokanteleiden käsittelyssä käytetään puuvillasuojakäsineitä.

Konservaattori Kirsi Berg (vas.) ja museonjohtaja Meri-Anna Rossander tutustuvat paksuusmittariin. Esillä on Rauno Niemisen rakentama museokanteleen soitettava kopio. Alkuperäisten museokanteleiden käsittelyssä käytetään puuvillasuojakäsineitä.

Miten museoiden kanteleista voisi saaada paremmin tietoa? Nykyisiä tietoja siirretään useissa museoissa verkkopalveluihin, mutta uutta tietoa ei siinä yhteydessä monestikaan kerätä – vanhat ja usein hyvin puutteelliset tiedot siirretään sellaisenaan verkkoon. Kovin tarkkoja tietoja ei ole.

”Ensinnäkin on tärkeää kuvata soittimet kunnolla ja järjestelmällisesti. Tässä hankkeessa tehdäänkin kanteleen kuvausopas, jolloin on mahdollista saada tutkijan käyttöön järkeviä kuvia. Jos soitinta ei tunne, voi olla vaikea ymmärtää, mikä siinä on esineenä merkittävää. Ja jos sitä ei tiedä, ei esineen kuvauskaan ole helppoa”, pohtii Rauno Nieminen. Kantele 1626 asetetaan kuvausalustalle kuvattavaksi ja lamput sytytetään. Kantele kuvataan seuraavan luettelon mukaisesti:

Kantele 1626

Kantele 1626

Kanteleen valokuvauslista

  • kuva kannesta
  • yleiskuvat yläviistosta, siten että esineen muoto tulee esiin mahdollisimman hyvin
  • yläviistokuvat kaikista sivuista
  • yläviistokuva pohjasta
  • sivukuvat
    • sivukuvat kaikista sivuista
  • kuva pohjasta
  • yksityiskohtia ja osia esim.
    • osien liitoskohdat
    • ponsi
    • kierukka
    • sammutuslaulta
    • sävelvaihtajat
    • talla
    • kielien kiinnitys
    • kielien silmukat
    • soittimen sisäosat
    • koristeet
    • kirjoitus
    • vuosiluvut
    • pohjaseteli
    • vuosirenkaat
Rauno Nieminen mittaa tarkasti kanteleen 1626, jotta siitä voidaan tehdä kopio ja sitä voi soittaa.

Rauno Nieminen mittaa tarkasti kanteleen 1626, jotta siitä voidaan tehdä kopio ja sitä voi soittaa.

Kuvaamisen ohella on tärkeää mitata soitin tarkasti. Jos mahdollista, mitataan soitin niin tarkasti, että siitä voi tehdä kopion – joskin siinä on paras turvautua alan ammattilaisen apuun, jotta mitat ja tarvittavat tiedot saadaan soittimesta. Nurmeksen kanteleesta 1626 mitattiin tarkat mitat, määritettiin paksuudet ja tehtiin läpinäkyvän muovilevyn avulla kaavat. Näiden avulla Rauno Nieminen on piirtänyt rakennepiirrustukset ja soittimesta valmistetaan soitettava kopio.

”On jännittävää ajatella, mitä kaikkia sointiaarteita ja äänien moninaisuutta saammekaan museokanteleiden kopioilla heräämään henkiin ja jatkamaan elämäänsä”, pohtii kanneltaja Timo Väänänen. ”Kanteleperinteeseen on aina kuulunut moninaisuus ja nyt meillä on mahdollisuus lukuisiin ‘uusiin’ kantelemalleihin.” Hankkeeseen on suunniteltu myös taiteellinen osuus, jossa kopiosoitinta tutkitaan soittamalla. Tällä hetkellä tähän osuuteen ei ole kuitenkaan vielä rahoitusta. ”Suunnitelmien mukaan alueen arkistoihin kerättyyn kantelesävelmistöön tutustutaan soittamalla ja lisäksi luodaan uutta musiikkia vanhalla uusiosoittimella. Tämä on vähän niinkuin lähiruokaa musiikissa. Näin syntyy paikallisia kantelemalleja”, pohtii Timo Väänänen.

Rauno Nieminen esittelee konservaattori Kirsi Bergille muovilevyn käyttämistä mittaamisen apuna.

Rauno Nieminen esittelee konservaattori Kirsi Bergille muovilevyn käyttämistä mittaamisen apuna.

Hankkeen aikana on myös hahmoteltu laajempaa kanteletutkimushanketta, mm. kanteleiden luokittelu on tärkeä haaste, johon aiotaan paneutua. ”Toivottavasti tämä Nurmeksessa aloitettu hanke saa jatkoa mahdollisimman monessa museossa. Soittimia ei tarvitse museossa olla montaa tai edes hyväkuntoisia. Tärkeää olisi, että soittimet eivät olisi museoissa turhaan, vaan että niistä saataisiin tietoa esiin ja talteen”, Meri-Anna Rossander pohtii. ”Taiteellinen osuus hankkeessa mahdollistaa puolestaan aivan uusia tuulia museoissa.”

teksti ja kuvat: Timo Väänänen

Kantele 3/2009

Lataa kanteleiden luettelointiopas täällä: http://kantele.net/kantele-elavaksi