Valtakunnallinen kantelekilpailu oli jälleen huikea menestys. Osanottajia oli lähes kaksisataa lähes viidessäkymmenessä eri kokoonpanossa. Yhtyekilpailu oli todella valtakunnallinen, sillä osanottajia oli laajasti ympäri Suomen. Koulutus on kantanut hyvää satoa. Musiikkioppilaitokset olivat edustajineen laajasti mukana, yhtyeilmaisu on tullut selkeästi jäädäkseen vahvaksi osaksi opetusta.

Taiteellisesti kilpailu oli erittäin korkeatasoinen. Ilahduttavinta lienee se, että huima taso ilmeni tasaisemmin kuin valtakunnallisissa kantelekilpailuissa koskaan. Soittoteknisen osaamisen kehitys on ollut valtavaa jo pitkään. Kehityslinja on mennyt jotenkin näin: sormintanäppäryyden löytymisen jälkeen huomattiin voiman merkitys, sitten uudelleen hiljaisuuden kauneus ja nyt niiden musikaalisimpana ja ilmaisuvoimaisimpana toteutumana näiden dualismi ja jatkuva interaktio. Nyt uusimpana musikaalisuuden innovaationa oli kanteleen persoonallisimman eli moni-ilmeisen sointikuvan laaja hyödyntäminen.

Vapaasti eri musiikinlajeja

Järjestäjät korostivat jo etukäteen osallistujalistoja kootessaan kanteleen monipuolisuutta ja uudistumiskykyä: ”ohjelmistossa soi perinteen rikkaus ja tämän päivän musiikki kaikkine variaatioineen”. Perinne-, konsertti- ja sähkökanteleet toimivat nykyisin minkä tahansa musiikin tulkkina. Tätä puolta korostaakseen kilpailussa olivat sarjajaot vain iän ja soitinkokoonpanon koon (duoista suuryhtyeisiin) mukaan, ei musiikkilajin mukaan. Uudistus oli mitä tervetullein: genrettömänä kanteleväki on ensimmäisenä Suomessa jo käytännössäkin siirtynyt postmoderniin vapauteen ja kahleettomuuteen. Se on parasta lääkettä sisäpiirin ulkopuolella olevien ennakkoluuloja vastaan!

Musiikkilajien erittelyn puuttuminen näkyi, kuului ja tuntui myönteisesti ja moninaisesti. Ilahduttavaa oli sekin, että suomalainen kantele oli mukana koko kirjossaan pienkanteleista ja kanteleen perinnemalleista konserttikanteleeseen. Rikkautta ja monimuotoisuutta korosti kirjon elävä ja mielikuvituksellinen hyödyntäminen: soitintyypit, -mallit ja soittotekniikat vaihtuivat samankin esityksen aikana. Se yhdeltä osaltaan monipuolisti esitysten kokonaissoinnin kuvaa, joka oli ällistyttävän laaja. Yllättävä hittikin oli: tikkusoitto sulku- ja sekatekniikoineen.

Kaikinpuolinen ohjelmistollinen ja esityksellinen vapautuminen näkyi myös persoonallisuutena, omaehtoisuutena ja luovuutena, omien sovitusten ja sävellysten suurena määränä. Esiintymiseen oli tullut entistäkin enemmän varmuutta, helppoutta, jännittämättömyyttä – ja yleisön, kuulijan huomioimista. Soittajat olivat löytäneet itselleen ja soittokavereilleen soveltuvia esityksiä, ei oltu kurkotettu liian korkealle eikä matalalle. Tältä osin korkeatasoisen tasaisuuden lisäksi saatiin kokea muutama todella unohtumaton, järisyttävä Esitys!

Ammattilaisia ja taidemusiikkia

Tuomaristo koki, että ammattilaisia olisi saanut olla mukana vielä enemmän, sillä esikuvallinen merkitys on mitä tärkeintä koko kentän suurimman vuosittaisen kohtaamisen aikana. Myös taidemusiikin ammattilaisia oli toivottu mukaan vielä enemmän sekä soittajina että ohjelmistoina; esimerkiksi suomalaisten taidesäveltäjien korkeatasoisia nykysävellyksiä kuultiin liian vähän. Näiltä osin genrettömyys oli aiheuttanut ensi kertaa toteutuessaan vinouman, joka toivottavasti seuraavalla kerralla korjaantuu.

Kilpailun järjestivät Kanteleliitto ry. ja Jyväskylän kaupungin kulttuuripalvelukeskus. Koko tuomaristomme puolesta vilpittömät kiitokset, sillä järjestelyt hoituivat todella mallikkaasti. Jyväskylän ammattikorkeakoulun Kamarimusiikkisali oli kantele-esityksille akustisesti lähes täydellinen, joskin konservatorion Siltasalikin tuntui jonkin verran parantuneen sitä ennen vaivanneesta painostavasta kaiuttomuudesta. Järjestäjille kiitokset myös siitä, että oheisohjelma oli runsasta ja laadukasta, mm. soitinrakentajien näyttely tai eri yrittäjien myyntinäyttelyt ovat tärkeä osa koko kanteleväen kohtaamista. Konsertit ja jamit olivat hyvin suunniteltuja ja toteutettuja, ilmakantelekilpailu toi mukaan modernia leikkimielisyyttä.

Valtakunnallinen kantelekilpailu on niin hieno katselmus, että siitä saa eliksiiriä ja virtaa taas seuraavaksi kahdeksi vuodeksi eteenpäin!

Teksti: Hannu Saha, Kuvat: Timo Väänänen