Lokakuussa saa ensi-iltansa ensimmäinen suomalainen kung fu -elokuva Jadesoturi. Uusia uria suomalaisessa elokuvatuotannossa aukaiseva rakkaustarina on kuvattu osin Kiinassa ja siinä yhdistyvät suomalainen ja kiinalainen mytologia. Musiikista vastaa haitarivirtuoosi ja säveltäjä Kimmo Pohjonen, joka pääinstrumenttinsa ohessa soittaa Jadesoturin ääniraidalla myös kanteletta. 

Ohjaaja AJ Annila kertoo, kuinka kantele päätyi keskelle itämaishenkistä seikkailua.

”Kiinalaisen mytologia- ja fantasiakirjallisuuden Wuxia Pianin määritelmä kuuluu seuraavasti: tarinoita sotureista, miekoista ja noituudesta.” Sama määritelmä sopii myös Kalevalaan. ”Kahden maan mytologioista löytyi hyvin paljon yhteistä ja ne sointuvat hienosti yhdeksi elokuvaksi,” Annila kertoo. ”Kalevala ja Wuxia Pian ovat jo ennen Jadesoturia olleet hyvin lähellä toisiaan. Toivottavasti olemme onnistuneet tuomaan ne vielä lähemmäksi.” 

”Jadesoturi kertoo kiinalaisesta soturista, joka siirtää kohtalon hänelle määräämää tehtävää saadakseen uuden tilaisuuden rakastamansa naisen kanssa. Vuosituhansia myöhemmin nykyajan Suomessa seppä nimeltään Kai Pelkonen on menettänyt rakkaansa. Vanhan routahaudasta löydetyn lippaan löytäessä tiensä Kain luokse alkaa hänelle selvitä oma menneisyytensä ja teot, jotka estävät häntä olemasta nykyajassa onnellinen. Kain on kohdattava kohtalonsa, jota hän on paennut jo tuhansia vuosia.”

Kantele tunteiden tulkkina

Kantele ei ollut ennen elokuvan tekoa AJ:lle sen tutumpi kuin kenelle tahansa suomalaiselle. Kantele edusti hänelle kalevalaisuutta, kansanperinnettä ja tarinankerrontaa laulujen muodossa. ”Ja tietenkin musiikkia, jonka yhdistän kotimaahani”, Annila lisää. Tästä syystä se oli myös erinomainen esine edustamaan elokuvan päähenkilön kotimaata, juuria ja äidin perintöä. Se on myös lahja, jonka päähenkilö rakentaa muinaisessa Kiinassa ja haluaa rakkaalleen antaa. 

Rakkaus ei aina ole helppoa. Yhdessä Jadesoturin keskeisessä kohtauksessa Tommi Erosen esittämä päähenkilö Sintai Seng-Pu soittaa kanteletta. ”Soittamisen kautta hän pystyy ilmaisemaan tunteita, joita ei muuten osaa sanoiksi pukea,” ohjaaja kertoo. ”Kanteleen äänillä on myös keskeinen rooli taistelussa, joka rakastavaisten välillä käydään. Sen sointi rytmittää taistelukohtausta pohjustaen sen enemmänkin tanssiksi kahden rakastavaisen välillä kuin väkivaltaiseksi yhteenotoksi.”

Kulttuurien vuoropuhelua

Vaikka kyseessä oli kansainvälinen yhteistuotanto, ei kulttuurišokki ehtinyt ohjaajaan kiireen keskellä iskeä. ”Kahden kulttuurin ja maan yhdistäminen oli oikeastaan helppoa. Elokuvan tarina nojaa niin vahvasti tunteisiin ja rakkaustarinaan, etteivät kulttuurierot ole enää eroja, vaan ainoastaan mausteita. Elokuvan teko tuntuu olevan samanlaista idässä ja lännessä. Kielimuurikin oli helppo ylittää kuvallisen ilmaisun parissa. Myös ihmiset ovat näissä kahdessa maassa hyvin samanlaisia. Meitä näyttää yhdistävän tummasävyinen huumorintaju.”

Ääniraidalla kanteletta ja Kiinaa yhdistää Kimmo Pohjosen mukaan uussoitin vantele. Se on eräänlainen kitaran ja kanteleen välimuoto, jonka on kehittänyt kitaristi Riku Kettunen. Kiinaan viittaava piirre on soittimen ääni, joka muistuttaa kiinalaista chengiä ja japanilaista kotoa. 

Jadesoturin tarina saa inspiraationsa kiinalaisesta wuxia-elokuvasta ja Kalevalasta, mutta luo tältä pohjalta täysin oman maailmansa. Sampo on AJ Annilan mukaan keskeinen osa elokuvaa. ”Sammon tarina, joka on meille Kalevalasta tuttu, saa muodon, joka pohjaa historialliseen faktaan: Kielitieteilijä M. A.  Castrén, joka Lönnrotinkin kanssa liikkui, tapasi matkallaan itään vanhan munkin, joka kertoi, että vanhin ja arvostetuin buddhalainen temppeli on tiibetiläiseltä nimeltään Sang-fu eli ’Kaiken onnellisen salainen lähde’. Mongolit lausuivat tämän sanan muodossa ’Sampo’! Temppelin katon kerrotaan olleen jalokivin vuorattu, mikä sai sen näyttämään kirjokannelta, tähtitaivaalta.”