Puhe Turun Konservatoriolla, kantelekilpailujen avajaiskonsertissa perjantaina, 3.5.2019 klo 17

Tuulikannel-nuottikirjan uuden, tarkistetun laitoksen julkistaminen & kantelenuottilahjoitus

 

Rakkaat kanteleen ystävät!

Tässä näette edessänne ylen onnellisen ja huojentuneen miehen.  Urakka, joka välillä venytti tuiki kärsimättömiä hermojani, kesti kaiken kaikkiaan tuollaiset 10 vuotta 7 kuukautta ja 12 päivää. Se on sen verran pitkä aikaväli, että yritän havainnollistaa sitä toteamalla, että tämä taisi alkaa ”siihen aikaan kun Suomen tasavallan presidentin virkaa hoiti Tarja Kaarina Halonen  ja Eva Alkula  oli Kanteleliiton puheenjohtajana”. Minuun päin aloitteentekijänä toimi Kanteleliiton tuolloinen toiminnanjohtaja Riitta Huttunen.

Uusitun painoksen tekemisen yhteydessä jouduin todelliseen kärsivällisyyden kouluun. (Sen läksyt eivät ole koskaan olleet minulle niitä kaikkein helpoimpia.) – Suht´ realistinen elämänasenteeni saa tarpeen ja tilanteen mukaisesti helpostikin pessimistisiä sävyjä. Rakkaalla vaimollani Tuulilla oli usein kova työ, kun hän kiskoi minua pettymysten ja turhautumisen pimeistä kuopista uuden toiveikkuuden auringonpaisteeseen.

Noin kuusi vuotta sitten olin jo vallan luopumassa ajatuksesta, että tästä nuottikirjasta tulisi koskaan mitään valmista.  Kun en tiennyt, niin luulottelin, ettei juuri kukaan soita musiikkiani ja ettei se yleisesti ottaen ole minkään arvoista. Tuon ahdingon keskelle sain yllätyksekseni  Johanna Aholta  9.4.2013 päivätyn kirjeen.  Se liikutti mieltä, antoi intoa jatkaa.  Johanna kirjoitti minulle:

Oppilaani ovat saaneet kanavan auki omaan tulkintaan  ja saaneet musiikillista itsetunnon nostatusta. Monille teineille sävellyksesi ovat tuoneet helpotusta elämän kriiseihin. Tämän takia ne ovat mielestäni arvokkaita klassikoita”.

Tämän uudistetun ja tarkistetun laitoksen kantelenuottikirjastani  omistan toissa syksynä vaikean sairautensa kourissa menehtyneen rakkaan ystäväni, kanteleen monitaitajan, monessa elämän asiassa esikuvani, rohkaisijan ja soittokaverin MATTI KONTION muistolle.  Aina niin asiallinen Matti, joka ei koskaan sortunut ylisanoihin, antoi parhaan lahjan kun tekstitti reilua viikkoa ennen kuolemaansa:  Kuuntelen levyäsi. Olet tehnyt liikuttavan kaunista musiikkia.

Nuorukaisesta lähtien kantele on ollut sisimpien tuntojeni tulkki.  Herkästi kuunnellen kirjasin näitä nuottikirjassa olevia säveliä talteen.  Siksi tämän uudenkin Tuulikanteleen motoksi sopivat ne runoilija Anna-Maija Raittilan säkeet, jotka yli 30 vuotta sitten valitsin saatteeksi sävellykselleni ”Sydämen hiljaisuudessa”:

”Pimeydessä aukenevat

 jokaisen hädän yhteiset lähteet.

 Harmaita lintuja ei voi nähdä;

 niille voi vastata

 kuuntelemalla.”

 

Rakkaat ystävät.  ”Tuulikannel” on taas saamassa ”uutta ilmaa siipiensä alle”.  Tällä hetkellä tuntuu ilon ja kiitollisuuden sivujuonteena vähän haikealtakin, kun nyt lähetän nämä ”lapseniuudestaan maailmalle. Toivon, että ne saavat hyvän vastaanoton kanteleen ja ihmismielen tulkkeina, soitettiinpa niitä sitten Suomessa, Japanissa tai missä tahansa muualla maailmassa.  – Toivon, että musiikkini tulkitsijat löytävät soittoonsa luontevuutta ja hengittävyyttä, raikasta vivahteikkuutta ja herkkää elävyyttä. Silloin musiikkini maailma avautuu ja soi –

Tässä nuottikirjan julkistamishetkessä on vielä aika kiittää kaikkia, jotka ovat matkan varrella vaikuttaneet sen syntymään. Kiitän Kanteleliiton väkeä kaikkinensa, mutta erityiskiitoksin teitä, jotka ”loppusuoralla” kiidätitte Tuulikannel-projektin huikeaan nousuun.  Läheisimpiä uurastajia kanssani ovat olleet Emma Kuntsi, Johanna Aho-Salakka, Anna Wegelius ja Jimmy Träskelin.

    * *   *

Viime vuosina olen ollut sellaisella ”joulupukkimielellä” näissä kanteleasioissa.  Niinpä lahjoitan tästä teoksesta koituvat tekijänoikeustulot nuorten kanteleensoittajien tukemiseen harrastuksessaan, Kanteleliiton hallituksen viisaan harkinnan mukaan.

Tänne Turkuun Joulupukki lähetti minut vielä lahjoittamaan Kanteleensoiton opettajat ry:lle käytössäni olleita kantelenuotteja: käsikirjoituksia ja vanhoja valokopioita yhteensä  kolme kansiol- lista, kaiken kaikkiaan noin 250-300 nuottilehteä. – Itse aion painottaa Parkinsonin-taudin vähitellen yhä enemmän ryydittämää soittoani improvisaatioiden suuntaan.  Se on jännä uusi maailma, jossa en enää tarvitse nuotteja. Siellä ratsastan vapaasti luovuuden aalloilla, sävelten siivin!

Hannu Syrjälahti

kanteletaiteilija

 

Kuvassa: Hannu Syrjälahti, Emma Kuntsi, Johanna Aho-Salakka, Anna Wegelius ja Leeni Wegelius

Kuva: Hannu Ryynänen


Notice: ob_end_flush(): failed to send buffer of zlib output compression (1) in /home/kantele/public_html/wp-includes/functions.php on line 5309

Notice: ob_end_flush(): failed to send buffer of zlib output compression (1) in /home/kantele/public_html/wp-includes/functions.php on line 5309