finstromeskoKanteleharrastuksella on Meri-Lapissa vahva jalansija. Soitinta on opetettu siellä kymmeniä vuosia, mutta 1990-luvun alussa kanteletoiminta alkoi saada määrätietoisemmat puitteet. Kuinkas muuten kuin innokkaan ja aktiivisen puuhamiehen ansiosta.

Seitsemäntoista vuotta sitten kemiläinen Esko Finström vietti 55-vuotispäiviään ja sai kanteleenrakennusta harrastavalta ystävältään lahjaksi 10-kielisen kanteleen. Samalla ystävä tokaisi Finströmille, että panepa pystyyn kanteleharrastus, kun sinulla ei ole muutakaan tekemistä. Laulua lapsesta asti harrastaneelle ja jo varhain kanteleeseen tutustuneelle Finströmille musiikki on rakas asia, joten hän ryhtyi tuumasta toimeen. Tekemistä häneltä ei tosin puuttunut, sillä ansiotyön ohella hän oli jo pitkään toiminut erilaisissa luottamustoimissa ja laulanut kuoroissa. 

”Menin saman tien mikrofonin ääreen, pistin kupin kiertämään ja pyysin siihen avustuksia kanteleensoittoa ja kansanmusiikkia edistävän yhdistyksen perustamiseksi. Näin Meri-Lapin kanteleensoiton edistämisrahasto sai alkunsa”, muistelee Finström.

Yhdistyksen taival eteni yhtä nopeasti kuin sen aloituskin. Yhdistys perustettiin helmikuussa ja jo huhtikuussa olivat ensimmäiset esiintymiset. Saman vuoden aikana jaettiin myös ensimmäiset stipendit lapsille ja nuorille.

”Jaamme aina esiintymisistä ja arpajaisista saadut rahat stipendeinä eteenpäin. Yhdistyksellä on myös muutama kantele, joita voi lainata, jos ei ole varaa oman soittimen hankintaan, ja vähävaraiset oppilaat voivat saada avustustakin oman soittimen hankintaan.”

Jäseniä vauvasta vaariin

Ensimmäiseksi opettajaksi kanteleleensoittajille saatiin torniolainen Aila Koivurova, Ismo Sopasen sisko. Myös Sopanen oli alusta asti vahvasti mukana yhdistyksen toiminnassa. Hän kävi opettamassa kesäisin kanteleensoittajia Meri-Lapissa ja neuvoi yhdistyksen toiminnassa. Alussa soittajia oli kolmisenkymmentä, nykyisin yhdistyksessä on lähes sata 8–80-vuotiasta j