Kantele 2009 • 4

Kantele on viimeaikoina ollut akateemisten jatkotutkintojen aiheena tai välineenä.  Tieteellisen tutkimuksen kohteena kantele on hämmästyttävän vähän, mutta melko uusiin taiteellisiin tutkintoihin kantele on ehtinyt hyvin mukaan. Kantele-lehti pyysi lisensiaatti- tai tohtoriopintoja tekeviä tai jo tehneitä kertomaan työstään. Tässä muutamia vastauksia, lisää seuraavissa Kantele-lehden numeroissa.

Kantele-lehti kysyi:

  • Missä ja milloin työ on tehty / tehdään?
  • Mikä on aiheesi?
  • Kuvaile työn sisältöä ja kerro mikä on työn tärkein löytö, merkitys, saavutus tms.?
  • Mikä on ollut tärkein työn anti?
  • Miten työ on vaikuttanut uraasi, oman työn sisältöön, taiteelliseen työhön, tieteelliseen työhön?
  • Oletko jatkanut aiheen käsittelyä?
  • Miten työsi on huomioitu? Lue loppuun

Kassi humahtaa oviaukosta huoneen nurkkaan ja sisään kirmaa vaalea pikkutyttö, joka hihkaisee intoa pursuten: ”Äiti, äiti, anna nopeasti ruokaa. Mä menen nyt!” – ”Mihin sinä nyt muka menet?” – ”Kantelepiiriin!” – ”Mikäs se on?”
”En tiedä, mutta menen katsomaan!”

Näin vauhdikkaasti alkoi Outi Sanén kanteleensoitto kolmekymmentä vuotta sitten. Hän oli kuullut koulun keskusradiosta uudesta harrastuksesta ja sehän piti nähdä. Samana iltana tilattiin ensimmäinen viisikielinen kantele.

”Musiikki kuului muutenkin lapsuuteeni. Vanhemmat lauloivat meille, ja ensimmäisen kappaleeni opin jo kaksivuotiaana. Se oli isoveljeni opettama Mun kanteleeni kauniimmin. Viisivuotiaana ilmoitin äidille, että minusta tulee muusikko ja harjoittelin soittoa pahvisella pianolla”, Outi hymyilee. Lue loppuun

Kuuluvi sorea soitto,
kuului kuutehen kylähän.
Eik’ ollut sitä otusta,
ku ei tullut kuulemahan
tuota soittoa suloista,
kajahusta kanteloisen.”

Hiljaisessa salissa kaikui vanha kalevalainen sävelmä ja kalevalainen runo, ihmiset kuulostelivat kanteleen alkuperää.

Näin alkoi 11.10.2009 Tokiossa pidetty kantelekonsertti Kanteleen kutsu. Masako Hazata (はざた雅子) ja Natsuko Yokoyama (横山夏子) soittivat 5-kielisillä kanteleilla vanhan kalevalaisen sävelmän ja Midori Takahashi (高橋翠) luki Kalevalaa suomeksi. Kuulijat kutsuttiin kanteleen maailmaan. Kanteleensoittaja Masako Hazata toi Japaniin kanteleen ensimmäisenä 1994. Hän on soitttanut ja esitellyt kanteletta yksin jo pitkän aikaa. Hazata onkin tällä hetkellä erityisen iloinen siitä, että kanteleensoittajien ja erityisesti nuorten soittajien määrä Japanissa on kasvanut. Lue loppuun

Viime vuosien aikana olen taidemuusikkona hämilläni ja huolissani seurannut kantelemusiikin kehitystä. Kesän kilpailujen jälkeen minuunkin iski Wihurin Sibelius-palkinnon saaneen säveltäjä Kaija Saariahon ja Kanteleliiton puheenjohtaja Eva Alkulan tavoin pelko taidekoulutuksen romahduksesta. Radioista tutut sävelmät komppeineen täyttävät yhä useammin niin taidemuusikkojen kuin kansanmuusikkojenkin esitykset. Sitten on vielä osasto ”muu musiikki” –sekin komppeja pullollaan. Tähänkö moneen taipuva ja muuntuva monipuolinen kanteleemme on kuihtumassa? Valumassa osaksi komppien massaa. Minne jäi taidemusiikki?

Kuvittelemmeko opettajina tietävämme, että nuori soittajapolvemme haluaa yksinomaan komppeja ja mp3-soittimista tuttuja sävelmiä? Jätämmekö hyödyntämättä taideosaamisemme, josta meillä on tietämys ja korkea koulutus vain miellyttääksemme asiakaskuntaamme? Aliarvioimmeko lasten ja nuorten kyvyn innostua uusista virikkeistä ja uudenlaisesta musiikin maailmasta, joka tarjoaa lapselle kuin lapselle tasavertaisen mahdollisuuden kokonaisvaltaiseen matkailuun – ajassa ja paikassa. Näinkö kannamme vastuun taidesoittajien musiikillisesta kasvatuksesta? Missä soivat hitit vuosisatojen takaa? Missä lapsi  tutustuu näihin ellei meidän ohjauksessamme? Kuka lapsen innostaa, ellemme itse ole innostuneita? Lue loppuun

Hannu Syrjälahti (s. 1950) on pitkän linjan kantelevaikuttaja, joka alan soittajien parissa tunnetaan varmasti parhaiten kantelesävellyksistään. Papintyönsä ohessa hän on toiminut mm. Kanteleliiton puheenjohtajana ja kanteleensoiton opettajana mm. Sibelius-Akatemiassa, Espoon musiikkiopistossa, Helsingin Konservatoriossa sekä Ilomantsin kanteleleireillä. Hän on tehnyt useita soololevyjä sekä esittänyt kanteleella monipuolista ohjelmistoa pyrkien tuomaan esiin kanteleen soittimena, joka sopii niin perinteiseen, klassiseen kuin nykymusiikkiinkin.

Hannu Syrjälahti  sai 14-vuotiaana perhetuttavaltaan kanteleen ja liittyi Karhulan karjalaissiirtolaisten perustamaan kantelepiiriin. Pian hän toimikin yhtyeen solistina sekä esiintyi myös yksin. Saatuaan samana vuonna pienen apurahan nuotiston hankintaan, hän pystyi sen turvin käymään muutaman kerran soittotunnilla ”lady” Ulla Katajavuorella Helsingissä. ”Hän teki minuun suuren vaikutuksen myös sillä, että teititteli nuorta 16-vuotiasta soittajapoikaa. Olihan hän sentään arvostettu kanteletaiteilija!” Hannu kertoo. Lue loppuun

Juhani Pohjanmies (1893–1959) oli suomalainen säveltäjä, soitinrakentaja, kirjailija, urkujenrakentaja, urkutaiteilija keksijä, musiikinopettaja jne. Vaikka mies oli tuottelias monella säveltaiteen alueella, ei hänestä tiedetä musiikinhistorioissa kovinkaan paljoa. Kanteleen ystäviä kiinnostanee Pohjanmiehen kehittämä kromaattinen koulukantele, pianokantele ja vuonna 1946 esitelty sähkökantele.

Pohjanmies opiskeli Helsingin kirkkomusiikkiopistossa vuosina 1911–1914, sekä Helsingin musiikkiopistossa ja Stuttgartin konservatoriossa urkujen soittoa. Vuosina 1919-1928 Pohjanmies toimi Jyväskylän kaupunkiseurakunnan urkurina. Pohjanmies toimi Jyväskylässä myös oppikoulujen laulun- ja soitonopettajana ja kuoronjohtajana. Pohjanmies toimi 1936-1942 Kangasalan urkutehtaassa suunnittelijana ja piirtäjänä sekä apulaisjohtajana. Pohjanmies suunnitteli 80 kirkkourkua. Pohjanmies muutti 1942 Lahteen toimien siellä opettajana kaupunkiin sijoittuneessa Viipurin musiikkiopistossa. Hän jatkoi myös säveltäjän työtään siirtyen 1945 vapaaksi taiteilijaksi. Pohjanmiehen sävellystuotantoon kuulu mm. kantaatteja, noin 40 kuorolaulusta, 95 lastenlaulua, näytelmämusiikkia, hengellisistä  musiikkia, sekä piano- ja urkuteoksista. Tunnetuin Pohjanmiehen sävellyksistä on  1920-luvulla tupakka-askin takakanteen sävelletty Kuubalainen serenadi.  1940-luvun lopulla Pohjanmies kirjoitti myös kolme tieteisromaania. Vuonna 1947 Pohjanmies perheineen muutti Hollolan Vanha-Hannukkalaan jossa hän vietti viimeiset vuotensa. Lue loppuun

Kantelemusiikin uudistaminen ei ole muut arvot ohittava päämäärä Eija Kankaanrannalle. Rajoja kyseenalaistava puoli tulee silti vahvasti esiin, kun arvioidaan espoolaisen musiikin maisterin tekemisiä ja ylipäätään suhdetta kanteleeseen.

”Kanteleesta saa vahvoja sointeja ja kulmikkuutta. Löydän nykymusiikista kaipaamaani särmää, rytmiä ja riitasointujakin”, Eija Kankaanranta toteaa. Musiikkiopiston kasvatti on katkonut lukemattoman määrän kieliä tutustuessaan rakkaaseen soittimeen. Kaunis musiikki, sellaisellekin on aikansa ja paikkansa.

Pohjois-Karjalan läänintaiteilijana 2000–2003 työskennellyt Kankaanranta on iloinen, että on päässyt mukaan monipuolisesti eri projekteihin. Hän on ollut mm. Joensuun kaupunginorkesterin ja Pori Sinfoniettan solistina sekä soittanut uutta musiikkia Avantin ja Uusinnan kanssa.

Kysytty solisti ja kamarimuusikko on ahertanut taiteellisen jatkotutkinnon parissa jo noin viiden vuoden ajan. Kirjallista työtä varten hän on käyttänyt lähdeaineistonaan mm. kanteleelle sävellettyjä teoksia 80-luvulta tähän päivään.

”Olen yrittänyt tehdä mahdollisimman kattavan katsauksen erilaisiin äänitapahtumiin ja sointiväreihin”, Eija Kankaanranta kertoo. Lue loppuun

Siika-, Pyhä- ja Kalajokilaakson alueella on pitkä kantelehistoriansa. Alueella on ollut tunnettuja kanteleensoittajia kuten mm. Pasi Jääskeläinen, Antti Rantonen, Riika Pentti, Anni Kääriäinen, Ilona Porma, Martti Pokela, Väinö Savikoski ja Samppa Uimonen. Alueella on myös oma kanteleensoittotyylinsä. Haapavesi valittiin kantelepitäjäksi vuonna 1985.

1980-luvulla kanteleensoitossa elettiin kuitenkin hiljaiseloa. Esiintyvät soittajat olivat tosi vähissä eikä toimintaa paljon ollut. Haapavedellä säikähdettiin, että kulttuuriperintö on menossa maanrakoon. Silloin päätettiin kutsua joitakin kanteleenystäviä perinteisenä kanteleensoittopäivänä eli Antinpäivänä perustamaan kanteleyhdistys ja pelastamaan alueen kanteleperintö. Jokilaaksojen kanteleyhdistyksen perustava kokous pidettiin siis Rantosella 30.11.1989.

Yhdistyksen toimialueena on Siika-, Pyhä- ja Kalajokilaaksojen alue. Pääpaikkana on Haapavesi Yhdistyksen aloittaessa toimintansa 20 vuotta sitten alueen kuntia oli 23. Nyt juhliessamme juhlavuotta alueella on 18 kuntaa, kuntien yhdistyminen ei ole onneksi muuten vaikuttanut toimintaamme muuta kuin lukumääräisesti.  Lue loppuun

Arkistot