Kirjoittajalta Nieminen Rauno

Hannes Wallen – suomalaisen konserttikanteleen unohdettu kehittäjä

Hans Wallen (1874–1968), eli Johannes Wallenius lähti siirtolaiseksi Amerikkaan toukokuussa 1902. Amerikassa Wallen pani täytäntöön antamansa lupauksen tehdä kanteleen hyväksi minkä voi.  Wallen soitti ja rakensi kanteleita  ja hänellä oli viisi patenttia kanteleeseen. Niistä merkittävin oli vuosisadan alussa keksitty ”duurien vaihtaja”. Hannes Wallenin nimi tuli tietoisuuteen Suomessa vuonna 1950, kun hän vieraili vanhassa kotimaassaan ja organisoi kanteleen lahjoituksen Jean Sibeliukselle. Hannes Wallen syntyi Orivedellä 3.10.1874, meni nikkarinoppiin Tampereelle, missä kuuli kanteleensoittoa ensimmäisen kerran. Wallen liittyi Tampereella työväenyhdistyksen lauluseuraan jonka johtajan luona hän näki pienen tumman Väinön kanteleen. Tuosta alkoi rakkaus kanteleeseen jolle Wallen vannoi ikuista ystävyyttä. ”Katsoin sitä kauan, viimein kosketin sen kieliä. Olemukseni läpi tuo kaunis sointu tuntui menevän. Ikuista ystävyyttä silloin kanteleelle vannoin.” Hans Wallenin jännittävän tarinan voit lukea Kantele-lehdestä 1/2012, lehden saat liittymällä Kantele-liittoon: http://kantele.net/liity. Vanhoja numeroita voit...

Read More

Kolhon kanteletehdas, osa 2

Kolhon kanteletehdas nousi nopeasti ja sen tuotanto suunniteltiin niin suureksi, että sitä varten rakennettiin oma verstasrakennus. Kanteleita rakennettiin Paul Salmisen piirustuksilla. Sodan jälkeisenä aikana soitinten saaminen oli vaikeaa. Soitintuonti Saksasta tyrehtyi vuosikausiksi ja muissakaan sotaa käyneissä maissa ei soitintuotanto elpynyt nopeasti. Einari Marvia toteaa Fazer-Musiikin historiassa, Fazerin Musiikkikauppa 1897–1947, että “sodan jälkeen soitinten tuonti oli aivan olematon”, mutta “vähitellen saatiin kotimaassakin käyntiin eräitten soittimien valmistus”. “Muunmuassa on ryhdytty valmistamaan mandoliineja ja kitaroita, joille on annettu tavanmukainen Fazer nimi. Kantelemestari Paul Salmisen piirustusten mukaan ryhtyi eräs soitintehdas rakentamaan liikkeelle Fazer-kanteleita, joiden suunnittelussa viimeiset äänitekniset kokemukset oli otettu huomioon. Yleisön jälleen...

Read More

Kolhon kanteletehdas, osa 1

Joskus etsittävä asia löytyy lähempää kuin voisi kuvitella. Kokonaisen kanteletehtaan löytyminen omasta kotikylästä on kuitenkin ihmeellinen tarina. Keväällä 2006 Kari Dahlblom soitti ja kysyi, tiedänkö mitään Kolhossa rakennetusta kanteleesta, jonka hän sai juuri lahjoituksena. Kanteleen pohjaan oli kirjoitettu: “Tehty:1961. Puutyö: Vilho Mäkinen, Kolho. Muu työ: A. A. Havunen, Kauhajoki”. Sain neuvon mennä toisen Villen, Vilho Vainion luokse. Hän oli juuri kirjoittamassa Kolhon Puusepäntehtaan historiaa. Vastaus tulikin heti: “Kolhon kanteletehdashan oli Autionmäessä ihan siinä meidän naapurissa”. Lähdin heti ajamaan Autionmäkeen Urho ja Vieno Järvenpään talolle, jonka pihalla kanteletehdas sijaisi. Paikalla oli heidän tyttärensä Taimi, joka käyttää vanhaa kotitaloaan kesämökkinään. Ja siinähän se kanteletehdas seisoi vieläkin Ukonselän rannalla. Kolho Kolhon kylä sijaitsee Mänttä-Vilppulan kaupungissa. Nimen Kolho paikkakunta on saanut Kolho-nimisestä talosta, jonka ensimmäinen isäntä oli Lauri Laurinpoika Kolho vuosina 1617–1636. Vuonna 1883 valmistui Tampere-Vaasa rautatie, jolla oli suuri merkitys Kolhon teollisuuden syntymiseen ja myös kulttuurielämään. Teollisen toiminnan Kolhossa aloitti Matthias Bonn perustamalla höyrysahan vuonna 1886. Seuraavaksi oli vuorossa tervatehdas, tulitikkutehdas sekä terva- ja tärpättitehdas. 1920-luvulla koko Kolhon teollisuus päätyi G. A. Serlachiuksen haltuun. Kanteleensoittoa harrastettiin Vilppulassa ennen sotia Kolhon kanteleensoittajista tunnettuja ovat metsätyönjohtaja Aarne Moisio, joka soitti sulkutyyylillä ja muurari Eero Pihlainen, joka soitti kolholaisella kanteleella. Kanteleenrakennusta opetettiin vuonna 1908 perustetussa Pohjois-Hämeen Maamieskoulussa. Koulun ohjelmassa oli mm. puukäsityöt ja laulu. Aarne Moisio kertoi Erkki Ala-Könnille, rakentaneensa muutaman kanteleen ennen sotia: ”Kyllä niillä soitettiin… se oli silloin niinku muotia paremmin”. Kannelta ja...

Read More

Klaveerikantele – suomalaisen kodin soittokone

Vuonna 1949 esiteltiin Juhani Pohjanmiehen suunnittelema ja Seli Oy:n valmistama Klaveeri-kantele. Soittimessa on kaksi patentoitua Pohjanmiehen keksintöä, nimittäin kielen raapaisulaite ja äänen sähköinen vahvistaminen mikrofonin ja vahvistimen avulla. Väinö Pesola ja Heikki Aaltoila kuvailevat soitinta seuraavasti: ”Tähän asti on vanhan kansallissoittimemme kantelen suurimpia vajaavuuksia ollut sen äänen heikkous, joka on rajoittanut sen käyttömahdollisuuksia… Ääntä voidaan vahvistajalla suurentaa vaikka konserttisalissa käytettäväksi… mitkä uudet maailmat soittokone avaakaan kantelensoiton harrastajille… Äänen vahvistus tapahtuu erikoisrakenteisen vahvistimen avulla, joka on sijoitettu kanteleeseen…  Äänenväriä ja voimakkuutta voidaan säätää kuten radiossa.” Pohjanmiehen soittimessa ei ollut akustisen soittimen tapaan kaikukoppaa, vaan värähtelevän kielen liike muunnettiin mikrofonin avulla...

Read More

Väinämöisen kanteleita Kangaslammilta

Vuonna 1968 julkistettiin Marjatta ja Martti Pokelan, sekä Oiva Heikkilän yhteistyönä syntynyt  5-kielinen kantele. Kanteleen mitoitus noudatteli  Armas Koiviston kannelta, mutta jopa moderniksi voisi kutsua Pokeloiden designea. Soitin tehtiin puusepän koneilla osista liimaamalla ja lakattiin kiiltäväksi. Samaan aikaan kangaslammilaiset kanteleenrakentajat suuntautuivat rakentamisessaan vanhaan perinteeseen. Lumpeelan kanteleverstaan organisaattori oli agronomi Lea Lumme joka sai innostuksen kanteleiden rakentamiseen 1960-luvun lopulla Kalevalan runoista 40. ja 44. Lea Lumme syntyi 16.1.1910 Kangaslammella ja kuoli 3.8.1994 saman paikkakunnan vanhainkodissa. Lumme valmistui agronomiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1933. Kiinnostus Kalevalaan ja karjalaiseen kulttuuriin oli saanut alkunsa jo 1930-luvulla. Opiskeluaikanaan Lumme oli ajan hengen mukaan kiinnostunut Karjalasta ja teki Saima Harmajan kanssa tutustumismatkan sinne vuonna  1933. Lumme oli Akateemisten Naisten Karjala-Seuran aktiivinen toimija ja sen viimeinen puheenjohtaja.  Varsinaisesti ammatikseen Lea hoiti kotitilaansa Lumpeelaa ja teki jonkin verran opettajansijaisuuksia. Hän oli erittäin aktiivinen yhteiskunnallisissa asioissa. Seitsemänkymmentäluvulla hän innostui toimimaan kulttuurin alalla ja suunnitteli perustavansa Kalevala-talon Kangaslammille. Hanke ei kuitenkaan toteutunut. Hän suunnitteli Kangaslammin kansallispuvun ja oli perustamassa museota paikkakunnalle. Varmaankin tähän suomalaisen kulttuurin vaalimiseen liittyy myös kantele-perinteen elvyttäminen. Lea Lumme ei itse rakentanut kanteleita, vaan palkkasi paikallisen kirvesmiehen Teuvo Tikkasen avukseen. Myös Lumpeen taloudenhoitaja Irma Huttunen rakensi kanteleita: savusti, asensi kielet ja viritti. Teuvo Tikkanen valmisti ensimmäisen koekappaleen vuonna 1969.  Timo Leisiö kävi tapaamassa rakentajia ja kirjoitti tapaamisestaan artikkelin Uudesti syntynyt Heinäveden kantele Kansanmusiikki-lehden vuoden 1976 ensimmäiseen numeroon. Leisiö kertoo tunnelmistaan: ”Saavuin mäen harjalle, rakennusten kehystämälle suurelle pihalle,...

Read More

Lataa Lasten Kantele 2016 -levy omaksesi!

Lataa omaksesi Lasten Kantele 2016 -levy! Löydät sen täältä!

Levyn ladataksesi tarvitset Kantele-lehdestä 3-4/2016 löytyvän salasanan. Huomaa isot ja pienet kirjaimet!