Jimi Hendrix olisi laittanut sähköt kanteleeseensa

Olemme pieni kansakunta Pohjois-Euroopassa Skandinavian ja Venäjän välissä. Sekä lännessä että idässä on voimakas valtio, jonka alaisuudessa olemme joutuneet olemaan. Etelässä meri erottaa meidät Manner-Euroopasta ja pohjoisessa harvaanasuttu, arktinen norjalainen maakaistale Jäämerestä. Olemme maantieteellisesti lievästi sanottuna haastavassa paikassa. Meillä puhutaan kielitieteellisesti monimutkaista kieltä, jota ei suuresti puhuta rajojemme ulkopuolella.

Sanotaan, että Suomi elää puusta. Se varmasti joskus teki niin. Nykyään ehkä voidaan sanoa, että Suomi elää tekniikasta. Silti muistat vielä, milloin ostit ensimmäisen kännykkäsi tai opettelit käyttämään sähköpostia. Osa lukijoista muistaa senkin ajan, kun saatiin sähköt ja viemäröinti. Tekninen kulttuurimme on nuorta ja edennyt nopeasti hyvin korkealle tasolle. Meillä on myös upea henkinen kulttuuriperintö, pitkät juuret syvälle Kalevalan maille – pyöreästi nähtynä historian hämärästä teollistuneeseen nykyaikaan saakka kestänyt yhtäjaksoinen, alati kehittynyt ja yhä kehittyvä kansanlaulu- ja soittoperinne.

Ajatusleikki: mitäpä, jos me olisimme maailman mahtimaa, pyörittäisimme musiikin valtavirtaa ja vielä tämän lisäksi omaisimme kalevalaisen kulttuuriperinnön? The Doors ei olisi kukkaisajan lapsena jättänyt kanteletta ja kalevalaista mytologiaa väliin. Kantele ja Väinämöinen olisivat tulleet kertaiskulla maailmankuuluiksi.

Jimi Hendrix olisi laittanut sähköt kanteleeseensa. Nyt hänen kantelettaan huutokauppailtaisiin kovaan hintaan ja tunnetut kantelesoolot nostattaisivat niskahiukset pystyyn vielä tänäkin päivänä. Maailman rockbändien kokoonpanoissa olisi aivan itsestäänselvyytenä kantele samoin kuin niissä yleensä tapaa olla rummut. Teinit kulkisivat kaikilla maailman mannuilla ja mantereilla t-paidoissa, joissa olisi kullanvärinen kantelelogo ja teksti ”I Am a Rockstar”.

Levykaupoissa ja tavarataloissa ympäri maailmaa myytäisiin Teppana Jäniksen, Iivana Sirgon ja Antero Vornasen tapaisten soittajien alkuperäisäänityksiä juurimusiikkina. Siellä myytävät lukuisat ”The Legends of the Blues”-tyyppiset kokoelmat olisivat nimeltään esimerkiksi ”The Legends of the Maanitus”-kokoelmia. Kirkonkellojen soitot, maanitukset ja prisonkat olisivat koko teollistuneen maailman tuntemia bluesin, countryn ja bluegrassin tapaisia musiikillisia määreitä.

Jokainen itseään kunnioittava juurimuusikko ympäri maailmaa ottaisi vähäkielisten kanteleiden soiton haltuunsa ja opettelisi tunnontarkasti alkuperäisäänitysten prisonkkastandardit. Suuri musiikkibisnes olisi tietenkin jo ajat sitten haistanut rahan ja pyöräyttänyt isot pyörät käyntiin. Kantele olisi  saanut oman Bruce Springsteeninsa ja tullut maailmankuuluksi kovan statuksen soittimeksi. Jättimäiset stadionit pullistelisivat kymmentuhatpäisistä innokkaista faneista, kun kanteleen Bruce Springsteen olisi suihkukoneellaan lentänyt konsertoimaan ja kunnioittamaan kaupunkia läsnäolollaan. Ja uusille pikku-Bruceille olisi koko ajan tilausta.

Mutta, koska jo olen lottovoittaja (olenhan syntynyt Suomeen), en valita, vaan iloitsen osastani. 

teksti: Tiina Komulainen

Kantele 1/2009
Arkistot