Timo Väänänen ja Päivi Järvinen

Timo Väänäselle kantele on ollut oman ilmaisun soitin lapsesta lähtien. Muusikkoudesta on syntynyt myös taiteellinen tohtorintutkinto, joka ilmentää musiikkia Väinämöisestä viimeisimpään tekniikkaan höysteenään valokuvia, tanssia, lavasteita…

Kun Timo Väänänen konsertoi Finland Festivalsin Vuoden nuorena taiteilijana vuonna 1997, hän joutui kummallisten kysymysten eteen: Voiko kanteleella soittaa rokkia? Onko sähkökantele olemassa? Soitatko jotain muuta, oikeaa soitinta? Timo jäi pohtimaan etenkin sitä, minkä ihmeen takia Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla tai Kuhmon kamarimusiikkijuhlilla toimittaja kaipaa häneltä rokkia?

”Päädyin siihen, ettei ole puhe rokista musiikkina vaan mielikuvista. Mielikuva kanteleesta on usein jäänyt niin kapeaksi, että näillä kysymyksillä haetaan siihen laajennusta”, toteaa Timo.

Timo kirjasi ylös mielikuvia, joita rokkiin liitetään: kovaääninen, voimakas, miehekäs, kansainvälinen, värikäs, paheellinen ja rohkea. Kun hän mietti niiden vastakohtia: hiljainen, heikko, naisellinen, kansallinen, väritön, siveä, arka, hän huomasi, että ne vastaavat mielikuvia kanteleesta.

”Lähdin käsittelemään näitä mielikuvia, joilla on mielestäni aikamoinen voima, myös kanteleensoittajan omassa mielessä. Tavoitteenani ei ole ollut muuttaa niitä, vaan tuoda ne itselleni näkyviksi ja pohtia, mitä voin saada niistä taiteilijana. Siitä kasvoi vähitellen tohtorintutkinto.”

Väinämöisen kasvot

Nyt Timolla on takanaan neljä ”Väinämöisen kasvot – kantele symbolina” -tohtoritutkintoon kuuluvaa, eri näkökulmista koottua konserttia. Viimeinen konsertti ja väitöstilaisuus ovat helmikuun lopussa. Tutkinnon tekeminen on ollut valtava mutta antoisa ponnistus. ”Ehkä merkittävintä on ollut saada työskennellä monitaiteellisen työryhmän kanssa. Olen voinut tehdä rohkeasti musiikkia eri tavoin, liikettä, koreografiaa, tanssia, valokuvia, näyttämövaloja, lavastuksia, puvustuksia…”

Työryhmän valokuvaajana on toiminut Ilari Ikävalko, maskeeraajana Kaisu Kurki ja ohjaajana tanssija Päivi Järvinen. He ovat olleet toteuttamassa myös tutkinnon kirjallista työtä, kolmiosaista, uusia kuvia sisältävää valokuvakokoelmaa, joka sisältää kolmenlaisia kuvia. ”Henkilökuvissa minä esitän kanteleensoittajia eri ajoilta Kaisu Kurjen näköismaskeeraamana. Klassikkokuviin olemme tehneet uudet versiot kolmesta vanhasta kanteleaiheisesta maalauksesta. Pääteoksena on Väinämöisen kasvot, joka muodostuu 144 kanteleensoittajan kuvasta.”

Monenlaisia kanteleita

Tohtorintutkinnossaan Timo on käyttänyt sähkökanteletta. Soitin on avannut hänen ilmaisuunsa valtavasti uusia polkuja minimalismin, ambientin ja äänimaisemien suuntaan.  ”Tähän on vahvasti vaikuttanut se, että Päivi Järvinen on ollut tanssijana tutkinnoissani. Liikkeen ja visuaalisuuden nivoutuminen omaan taiteelliseen työhön sekä niiden kautta improvisointi ja säveltäminen ovat olleet merkittäviä elämyksiä”, selittää Timo.

Timo on ollut musiikin löytöretkeilijä lapsesta saakka. Jo hänen ensimmäinen kanteleopettajansa Elli Sonkkanen innosti korvakuulosoittoon ja luovuuteen. Improvisointi, omien sovitusten tekeminen, vapaa säestys ja säveltäminen ovat olleet Timolle aina luonteva ja erottamaton osa muusikkoutta. Myöhemmin Kari Dahlblom esitteli hänelle lähialueiden kanteleita, jotka sähkökanteleen ja pienkanteleiden ohella ovat olleet Timolle merkittäviä tuttavuuksia.

”Maisteriopintojen aikana pääsin myös Latviaan opiskelemaan baltialaisia ja venäläisiä kanteleita. Ihastuin koklesiin, sen sointiin ja siipikanteleisiin. Halusin yhdistää ne suomalaiseen pienkanteleeseen, joten tilasin itselleni koklesin ja kanteleen yhdistelmän.”

Toivolta pelimannius, Martilta ideoinnin palo

Timon kaksi suurta esikuvaa kanteleensoittajina ovat Toivo Alaspää ja Martti Pokela, joihin hän tutustui Sibelius-Akatemiassa. Toivo avasi hänelle pelimannimusiikin ja lyhyeltä puolelta soittamisen maailman. ”Toivo oli hyvin rakas opettaja, kappaleet olivat mukavia ja yhteissoitto hauskaa. Erityisesti pidin hänen pelimannin musiikkinäkemyksistään. Oli mielenkiintoista jutella, mikä musiikki on mieluista ja miksi. Keikoillakin käytiin yhdessä, ja Toivo tutustutti minut soittokavereihinsa, muun muassa Isosaaren Voittoon.”

Martin kanssa Timo kehitteli uutta musiikkia kurssikaverinsa Sari Kaurasen kanssa. Yhteistyö oli värikästä ja nopeatempoista. ”Työtavaksemme tuli päättää kappaleen nimi ja varata radiosta nauhoitusaika. Sitten katsottiin, mihin kantele ja Martti meidät johdattaa. Martti soitti, improvisoi, kertoi ideoitaan ja etsi uusia sointeja ja säveliä kanteleesta. Me kirjoitimme ja äänitimme sävelajatukset ja -tarinat talteen ja lähdimme kokoamaan niistä kappaleita.”

Tärkeitä vaikuttajia ovat myös walesilais-suomalainen kokoonpano Taith, jossa Timo soittaa akustisia kanteleita sekä belgialainen vanhan musiikin yhtye Zefiro Torna. Siinä hänen soittiminaan ovat pienkanteleet. ”Suomalaisen ja walesilaisen perinteen yhdistäminen on antoisaa ja olen tutustunut myös hieman kymrinkieleen. Zefiro Tornassa olen perehtynyt Piae Cantiones -lauluihin ja saanut upeita esiintymiskokemuksia, esimerkiksi Belgian kuningattaren järjestämässä konsertissa kuninkaanlinnassa. Harvoin sitä pääsee juttelemaan henkilöiden kanssa, joiden kuvia on kolikoissa!”

Timo Väänänen

  • Syntyi Mikkelissä 1970.
  • Aloitti kanteleensoiton 1978.
  • Savonlinnan taidelukio 1986–1989.
  • Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolle 1989, josta valmistui maisteriksi 1999.
  • Finland Festivalsin Vuoden nuori taiteilija 1997.
  • Aktiiviset yhtyeet: Loituma, Taith, A’tre, Anna-Kaisa Liedes Duo, Timo Väänänen ja Päivi Järvinen Duo.
  • Soololevyt: Viileri 1999; Matka – Voyage 2001; Musiikkia 2005.
  • Martti Pokelan ja Sari Kaurasen kanssa levyt Sonata for Kantele 1995 ja Snow Kantele 1997 sekä nuottikirja Yhteiset sävelet 2004.
  • Levyt muiden yhtyeiden kanssa: Loituma: Loituma 1995 / Things of Beauty 1998; Loituma: Kuutamolla 1998 / In the Moonlight 1999; Toivo Alaspää: Mestari ja kisällit 2000; Taith: Now and then 2005; Anna-Kaisa Liedes, Timo Väänänen ja Abdissa Assefa: Äänikuvia 2005; Toivo Alaspää, Matti Kontio ja Timo Väänänen Trio: Puinen sydän 2006; Gennadi Dulkin, Leena Joutsenlahti, Maija Karhinen-Ilo, Anna-Kaisa Liedes, Timo Väänänen: Lelo, Matka suomalais-ugrilaisen musiikin maailmaan 2007; Zefiro Torna: De Fragilitate – Piae Cantiones Hymns from Medieval Finland 2007.
  • Valtion taiteilija-apuraha 2002–2005.
  • Kantele-lehden päätoimittajaksi 2005.
  • Taiteellisen tohtorintutkinnon konsertit Helsingissä, Vanhalla ylioppilastalolla 27.–28.2.2008, Helsingissä Pitskun kulttuurikirkossa 18.2. klo 19 ja tohtorityöhön liittyvä valokuvanäyttely Sanomatalossa 14.2.–1.3.2008. Tohtorityön valokuvakirja Kasvot – mielikuvia kanteleesta julkaistaan suomeksi ja englanniksi 28.2.2008, kirjaa voi ostaa mm. Akateemisesta kirjakaupasta.